Kutusoraikkoseuranta, kututarkkailu ja pienpoikaslaskenta

Mitä paremmin seurannan avulla opitaan tunnistamaan taimenkannan keskeisimmät tekijät, sitä helpompi on tehdä mahdollisimman hyödyllisiä kunnostuksia, kalastuksensäätelyä ja muita taimenkantojen elvyttämistä ja kestävämpää kalastusta tukevia toimenpiteitä. Hyvä seurannan kautta saatu mahdollisimman tarkka ja tarkoituksenmukainen täsmätieto auttaa tekemään järkeviä toimenpiteitä ja vähentää turhaa rahankäyttöä.

Seuranta on tärkeää osin kalakannan olosuhteiden tunnistamiseen sekä tiedostamiseen, mutta myös elvytystoimien vaikuttavuuden arviointiin ja suunnitteluun. Aina kun tehdään asioita, voi tapahtua myös virheitä, tai että toimenpiteet vievät oikeaan suuntaan, mutteivät suoraan ehkä ihan maaliin asti. Elvyttäminen on prosessi, jossa tavoitteeseen päästäkseen voi joutua muuttamaan lähtösuunnitelmia työn edetessä jos ja kun toimenpiteillä on odottamattomia seurauksia. Korjaustarpeiden tunnistaminen ei onnistu ilman hyvää seurantaa.

Seurantatieto on vähän sama kuin matkaopas tai kartta matkailijalle. Ilmankin saattaa pärjätä, mutta kun haluaa päästä päämäärään turhimpia mutkia välttäen, kannattaa ottaa asioista etukäteen selvää ja myös seurata matkan etenemistä. Jos tehdään virtavesikunnostuksia, tai halutaan edistää kestävää kalastusta, kannattaa siinäkin selvittää asioita itselleen ja tehdä seurantaa.

1. Seuraa kutusoraikkoja

Kutusoraikot kunnostetaan aina alivirtaamalla. Soraikkoja eniten ja voimakkaimmin muokkaava tekijä on kuitenkin tulva. Jos uoma on liian kalteva ja virtaus sen takia tulvilla liian kiivas, on suuri vaara että soraikko huuhtoutuu kunnostuksen jälkeen pois. Näin on tapahtunut lukemattomilla kunnostuskohteilla. Siksi kunnostuskohteilla pitäisi tehdä seurantaa, ja tarvittaessa korjauksia.
Jos virtaus tulvilla hidastuu esim. heikon vetoisuuden takia liikaa, alkavat kutusoraikot hiekoittua. Hyvä kutusoraikon paikka ei ole liian loivassa eikä liian jyrkässä virran kohdassa. Kutusoraikon toimivuus edellyttää hyvän pituus- ja poikkileikkausprofiilin yhdistelmää. Soraikoiden toimivuuden varmistaminen on prosessi joka edellyttää tulvien aiheuttamien muutosten seurantaa sekä tarvittaessa rakenteellisia korjauksia tai pienimuotoista ylläpitoa. Epäkuntoisen kutusoraikoita voi helposti hienosäätää, ja siten olennaisesti edistää sellaisen paikallaan pysymistä ja toimivuutta.

2. Tee kututarkkailua tai -pesälaskentaa

Olennaista on pyrkiä hahmottamaan kutupesien määrä suhteessa soraikkoihin ja niiden pinta-alaan. Kutuun kelpaavan soraikon olosuhteiden tunnistaminen auttaa seuraavien kunnostusten suunnittelussa. Samalla sellaisten kutusoraikkojen sijainti ja olosuhteet, jotka eivät ole emokaloille kelvanneet kannattaa havainnoida ja mitata. Emokalaston määrä, kutualueet, kookkaampien vaellusemojen ja paikallisten emojen suhde sekä koiraiden vs. naaraiden osuus antaa lisätietoa populaation rakenteesta. Vaellukselta palaavista luonnonkaloista valtaosa on yleensä naaraita. Vastaavasti paikallisiksi jääneistä kaloista suurin osa on usein koiraita. Emokalaston kehitys pidemmällä aikajänteellä on kiinnostava seurannan kohde.

3. Pienpoikaslaskenta ja poikastuotannon seuranta ja arviointi

Taskulampulla hämärässä voi sopivissa oloissa seurata hidasvirtaisten rantavesien taimenen poikasia. Pienpoikasten riittävä määrä on vaelluspoikastuotannon ja tulevan emokalaston perusta. Taskulampulla hämärässä rantamatalassa kutusoraikkojen ympäristössä tehtävällä laskennalla voidaan kerätä havaintoja kutualueiden toimivuudesta. Toimivan ja toimimattoman soraikon poikastuotannossa voi olla hyvinkin isoja eroja. Pahimmassa tapauksessa toimimattomasta soraikosta syntyy vain pieni murto-osa niistä poikasmääristä mitä hyvästä soraikosta lähtee liikkeelle.

Ensimmäisen kesän aikana hyvissäkin olosuhteissa poikasista isoin osa kuolee voimakkaan luonnonvalinnan seurauksena alkukaudesta pian soraikosta liikkeellelähdön jälkeen. Tyypillisesti syksyisin tehtävillä sähkökoekalastuksilla saadaan tietoa koealan loppukauden poikasmääristä. Sähkökoekalastus ei kuitenkaan kerro niinkään poikasmäärän taustalla olevista tekijöistä. Kevään ja kesän aikana tehtävällä täydentävällä seurannalla voi saada vihjeitä poikastuotannon vesistökohtaisista pullonkauloista.

Taskulampputarkkailu soveltuu pienellä perehdytyksellä periaatteessa kenelle vaan. Taskulampputarkkailu on kaloille täysin harmiton seurantamuoto. Kesäkauden aikana etenkin pienemmät taimenet viihtyvät iltasella lähellä rantaa ja suhteellisen hidasvirtaisessa matalassa vedessä. Taskulampulla tehtävä seuranta on täydentävää seurantaa ja edellyttää varmaa lajintunnistusta. Monissa olosuhteissa kalasta on mahdollista ottaa selkeitä lajintunnistuskuvia. Kovin kiivasvirtaisissa, sameissa tai tummissa vesissä kalat eivät ole tarkkailtavissa. Vanhemmista poikasista voi saada havaintoja myös kalastuksen yhteydessä.

Verkostoidu muiden toimijoiden kanssa – dokumentoi havainnot

Havainnot kannattaa dokumentoida. Muuten jonkin ajan kuluttua voi helposti olla vaikea muistaa miten asiat oikeasti olivat. Seurantaa voi tehdä resurssien mukaan. Havainnot voi tallentaa ainakin Vesistökunnostajan karttapalveluun (https://www.proagriaoulu.fi/fi/vesistokunnostajan-karttapalvelu-/). Kannattaa myös kysyä kokeneemmilta neuvoja sekä jakaa tietoa lähialueen muiden aktiivien tai asianomaisten kanssa. Yhteenvedot kannattaa toimittaa kalaviranomaiselle, kalatalousalueelle tai osakaskunnalle, jos alueella sellainen toimii. Jos alueella haluaa tehdä koekalastuksia, pitää näiden tekemiseen luonnollisesti hankkia tarvittavat luvat.

Haku

Mitä tänään tutkittaisiin? Perehdy taimenen tilaan esimerkiksi seuraavien listauksien kautta:

Taimenkartta somessa