
Mitä paremmin seurannan avulla opitaan tunnistamaan taimenkannan keskeisimmät tekijät, sitä helpompi on tehdä mahdollisimman hyödyllisiä kunnostuksia, kalastuksensäätelyä ja muita taimenkantojen elvyttämistä ja kestävämpää kalastusta tukevia toimenpiteitä. Hyvä seurannan kautta saatu mahdollisimman tarkka ja tarkoituksenmukainen täsmätieto auttaa tekemään järkeviä toimenpiteitä ja vähentää turhaa rahankäyttöä.
Seuranta on tärkeää osin kalakannan olosuhteiden tunnistamiseen sekä tiedostamiseen, mutta myös elvytystoimien vaikuttavuuden arviointiin ja suunnitteluun. Aina kun tehdään asioita, voi tapahtua myös virheitä, tai että toimenpiteet vievät oikeaan suuntaan, mutteivät suoraan ehkä ihan maaliin asti. Elvyttäminen on prosessi, jossa tavoitteeseen päästäkseen voi joutua muuttamaan lähtösuunnitelmia työn edetessä jos ja kun toimenpiteillä on odottamattomia seurauksia. Korjaustarpeiden tunnistaminen ei onnistu ilman hyvää seurantaa.
1. Seuraa kutusoraikkoja
Kutusoraikot kunnostetaan aina alivirtaamalla. Soraikkoja eniten ja voimakkaimmin muokkaava tekijä on kuitenkin tulva. Mysö kookkaiden emojen ahkera kuteminen voi aiheuttaa kutusoraikon merkittävää ns kulumista. Jos uoma on liian kalteva ja virtaus sen takia tulvilla liian kiivas, on suuri vaara että soraikko huuhtoutuu kunnostuksen jälkeen pois. Näin on tapahtunut lukemattomilla kunnostuskohteilla. Siksi kunnostuskohteilla pitäisi tehdä seurantaa, ja tarvittaessa korjauksia.
2. Tee kututarkkailua tai -pesälaskentaa
Olennaista on pyrkiä hahmottamaan kutupesien määrä suhteessa soraikkoihin ja niiden pinta-alaan. Kutuun kelpaavan soraikon olosuhteiden tunnistaminen auttaa seuraavien kunnostusten suunnittelussa. Samalla sellaisten kutusoraikkojen sijainti ja olosuhteet, jotka eivät ole emokaloille kelvanneet kannattaa havainnoida ja mitata. Emokalaston määrä, kutualueet, kookkaampien vaellusemojen ja paikallisten emojen suhde sekä koiraiden vs. naaraiden osuus antaa lisätietoa populaation rakenteesta. Vaellukselta palaavista luonnonkaloista valtaosa on yleensä naaraita. Vastaavasti paikallisiksi jääneistä kaloista suurin osa on usein koiraita. Emokalaston kehitys pidemmällä aikajänteellä on kiinnostava seurannan kohde.
Kututarkkailusta ja kuvaamisesta tarkemmat neuvot löydät os.
https://taimenkartta.fi/2020/09/kututarkkailua-ja-kuvaamista-taimenkantojen-elvyttamisen-hyodyksi/
3. Pienpoikaslaskenta ja poikastuotannon seuranta ja arviointi
Ensimmäisen kesän aikana hyvissäkin olosuhteissa poikasista isoin osa kuolee voimakkaan luonnonvalinnan seurauksena alkukaudesta pian soraikosta liikkeellelähdön jälkeen. Tyypillisesti syksyisin tehtävillä sähkökoekalastuksilla saadaan tietoa koealan loppukauden poikasmääristä. Sähkökoekalastus ei kuitenkaan kerro niinkään poikasmäärän taustalla olevista tekijöistä. Kevään ja kesän aikana tehtävällä täydentävällä seurannalla voi saada vihjeitä poikastuotannon vesistökohtaisista pullonkauloista.
Taskulampputarkkailu soveltuu pienellä perehdytyksellä periaatteessa kenelle vaan. Taskulampputarkkailu on kaloille täysin harmiton seurantamuoto. Kesäkauden aikana etenkin pienemmät taimenet viihtyvät iltasella lähellä rantaa ja suhteellisen hidasvirtaisessa matalassa vedessä. Taskulampulla tehtävä seuranta on täydentävää seurantaa ja edellyttää varmaa lajintunnistusta. Monissa olosuhteissa kalasta on mahdollista ottaa selkeitä lajintunnistuskuvia. Kovin kiivasvirtaisissa, sameissa tai tummissa vesissä kalat eivät ole tarkkailtavissa. Vanhemmista poikasista voi saada havaintoja myös kalastuksen yhteydessä.