Pienpoikanen on puolikkaan tulitikun mittainen, eli vain n 20-25 milliä, ja vähintään yhtä hento ja hauras kuin pikkuruinen tikku. Pienpoikasen kannattaa alussa olla mahdollisimman huomaamaton, ja pyrkiä välttämään turhaa liikkumista. Ensimmäisinä päivinä pienpoikanen onkin olemukseltaan pikemminkin kuin “roska”. Muuten se voi joutua vaikka vanhemman lajitoverin ja muun nälkäisen syömäksi. Pienpoikasen ympäristövaatimuksia ja vaaroja ei juurikaan tunneta, eikä niitä ole kunnostuksissa pahemmin osattu huomioida. Taimenen alkua pidetään elinkierron yhteenä hyvin herkkänä vaihe. Oletetaan että ne poikaset jotka selviävät hengissä kahden ensimmäisen viikon yli, ovat varsin onnekkaita.
Taimenen elinkierrossa huomattava kuolleisuus tapahtuu ilmeisesti juuri tämän kahden ensimmäisen viikon aikana, sen jälkeen kun pienpoikanen on lähtenyt soraikosta liikkeelle. Hiekottuneissa tai muuten epäsuotuisissa kutusoraikoissa mäti on voinut kuolla jo talven aikaa. Pienpoikaslaskenta kertoo varsin hyvin millä alueilla kuteminen on realisoitunut lisääntymiseksi, tai missä kutu on epäonnistunut. Pienpoikasen ensimmäiset pari päivää ovat kriittisimmät. Keskimäärin 20 millinen taimenvauva on äärimmäisen hauras, eikä uimataito ole kummoinen.
Ensimmäisen kesän aikana taimen kasvaa puolikkaan tulitikun kokoisesta puolikkaan kuulakärkikynän mittaiseksi
Loppukesästä lähemmäksi 10 senttinen poikanen, ns nollikas viihtyy keskimäärin n 20 sentin syvässä, jossa virtaa 20 cm/s ja jossa on noin 20 sentin kokoisia kiviä. Loppukauden ns nollikkaita kunnostuksissa usein osataan huomioida, koska nollikashabitaatit tunnetaan. Sen sijaan alkukauden ns pienpoikasten olosuhteet ja ympäristövaatimukset on heikosti tutkittu ja tiedossa. Koska pienpoikasten ympäristövaatimuksia ei ole aiemmin tunnettu, ei niitä myöskään ole kunnostuksissa juurikaan osattu huomioida. Mitä paremmin pienpoikasten elämänvaiheen asiat opitaan tuntemaan, ja kunnostuksissa huomioimaan, vauhdittaa tämä myös taimenkantojen elvyttämistä.
Loppukauden nollikkaiden ympäristövaatimukset tunnetaan, kiitos laajamittaisten sähkökoekalastusten. Sähkökoekalastuksia aletaan virtavesissä tekemään vasta kun poikaset on n 4 sentin kokoisia. Tätä pienemmät poikaset menevät helposti haavin silmistä läpi. Ruotsissa on tiukka suositus että sähkökoekalastuksia ei tehdä, jos kalat on vielä alle 4 senttiä. Ruotsalaisten kalatutkijoiden mukaan sähkökoekalastus aiheuttaa pienpoikasille kohtuuttoman suuren kuolleisuuden, eikä pienpoikasia siksi sähkökoekalasteta. Onkin hyvin tärkeää seurata ja dokumentoida taimenten pienpoikasten elämää, sillä se mm antaa arvokasta tietoa kunnostuksien vaikuttavuudesta, eli kutusoraikoiden toimivuudesta. Kiinnostavinta olisi saada ymmärrystä alle 4 cm mittaisista taimenista.
Pienpoikaset ovat helpoiten laskettavissa pimeällä taskulampun avulla
Vaelluskala ry:n kehittämällä menetelmällä taimen-pienpoikasmäärät ja kudun onnistuminen saadaan selvitettyä jo touko-kesäkuun vaihteessa. Menetelmä antaa hyvän ennakkotiedon poikastuotannon trendeistä, ja täydentää olennaisella tavalla loppukaudesta tehtäviä sähkökoekalastuksia. Alkukauden poikaslaskenta antaa arvokasta täsmätietoa tarkoituksenmukaisemman kunnostustoiminnan edistämisessä. Tällaista soraikkokohtaisen toimivuuden tietoa sähkökoekalastukset eivät kerro, koska poikaset ovat kesän aikana tyypillisesti tehokkaasti levittäytyneet, tai hakeutuneet uusiin ympäristöihin. Kesän aikana luonnonvalintaan ja loppukauden tilanteeseen voi olla myös monia muita tekijöitä. Pienpoikaslaskenta ja taimenen elinkierron kriittisimmän alkukauden vaiheen parempi tunteminen antaa arvokas täsmätietoa lisääntymisen problematiikasta, helpottaa kutusoraikkojen täsmäkunnostusten toteuttamista, ja siten auttaa taimenkantojen elvyttämisessä.
Tulevan kesän kynnyksellä touko-kesäkuun vaihteessa intensiivistä seurantaa tehdään Helsingin Haaganpurolla, Vantaalla Pakkalanpurolla, Kirkonkylänojalla, Kylmäojalla, Vantaankoskella, Espoossa Monikonpurolla, Luku-, Mankkaanpurolla, Raumanjoella, sekä Ingarskilanjoen Kocksbybäckenillä. Talven seurannan perusteella taimenten kutu syksyllä 2020 onnistui monilla seurantakohteilla poikkeuksellisen hyvin. Taimenten pienpoikasten seurannassa onkin useilta puroilta odotettavissa ennätyksellisen hyviä tuloksia. Pienpoikaslaskennat alkavat toukokuun puolivälissä. Valtakunnallisesta pienpoikasseurannasta tiedotamme tarkemmin lähempänä ajankohtaa.
Kuvassa Pakkalanpuron pienpoikanen, pituus n 30 mm. Piirros: Kari Toivanen. Alkuperäinen kuva: Mika Järvinen.