Raja elämän ja kuoleman välillä voi olla pieni. Koskissa synnytään. Koskissa myös kuollaan. Terveissä ja hyvin kunnostetuissa koskissa on reipasta poikastuotantoa. Huonommin tehdyt kutupaikat ovat vaelluskaloille kuin Tuonelan virta.
Järvilohi näkymät ovat hyvin synkät. Useamman miljoonan euron maksanut Laurinvirran kunnostuksen piti olla merkittävä piristysruiske järvilohen luonnonkierron elvyttämiseksi. Virta-alueen “luvattiin” tuottavan pari tuhatta järvilohen luonnonpoikasta. Toissa syksynä virrasta löydettiin lupaavasti 55 kutupesää. Järvilohi vaikutti olevan palaamassa toimivampaan luonnonkiertoon. Viime kesän piti antaa kauan odotetut hyvät uutiset. Kesän -22 sähkökoekalastuksissa löydettiin kuitenkin vain yksi kesän vanha luonnonpoikanen.
Laurinvirta-projekti, siten kuin se käytännössä toteutui, on vienyt Saimaan järvilohen tehokkaasti syvälle Tuonelan virtaan. Onko enää paluuta, riippuu siitä halutaanko ja osataanko paikka kunnostaa vaelluskalojen ehdoilla. Selityksiä kyllä riittää, virtausta on muka liikaa, tai liian vähän, tai että linnut olisivat syöneet poikaset. Jos kosken rakenteellinen tila heikko, pääsevät monet ei-toivotut asiat heikentämään poikastuotantoa. Laurinvirran tapauksessa lienee selvää että koski pitää kunnostaa reilusti asiallisemmin ja paremmalla vaikuttavuudella. Tässä on vähän vastaavasta rakenteellisesta pullonkaula-asiasta kyse kuin mikä useimmissa maamme virtavesissä heikentää vaelluskalojen lisääntymisen onnistumista ja poikastuotantoa.
Monin paikoin puhutaan että, pitäisi purkaa alkuperäisestä käytöstä poistettuja patoja, jotta saataisiin vaelluskalat kulkemaan ja elpymään. Padonpurkamiset eivät automaattisesti saa vaelluskalakantoja elpymään. Siitäkin on esimerkkejä. Etenkin kutukosket pitää osata kunnostaa pätevästi, niin että kutu- ja poikasalueet toimivat. Emokalaston turvaamiseksi myös kalastusta pitäisi rajoittaa. Laurinvirran 55 kutupesää tarkoittaa että emokalastoa, eli potentiaalia olisi ainakin jonkun aikaa vielä.
Vaikka koskenkunnostus ei ole rakettitiedettä, on koskivesien kunnostuksissa monenlaisia haasteita, osaamisvajetta ja tekijöitä jotka heikentävät positiivisia kalastovaikutuksia. Virheitä kannattaisi minimoida, tehdään riittävän asiallista seurantaa, nostaa tarvittaessa kädet pystyyn virheen merkiksi, ja ottaa vastoinkäymisistä opiksi. Vielä ei ole liian myöhäistä. Järvilohen sukupuutto on ehdottomasti estettävissä.
ps. Lieksankoskeen on olennaista saada ympäristövirtaama asap, ja saada paikka pätevällä osaamisella kuntoon. Jos mielummin elvytetään vaikuttavasti maamme vaelluskalakantoja, eikä Tuonelan virtoja.
Teksti: Henrik Kettunen, väitöskirjatutkija. Kettunen tutkii koskivesien kunnostusten vaikuttavuutta.
Järvilohi. Kuva: Pekka Tuuri
Lieksanvirta kevätulvilla 25.5.2018. Kuva: Henrik Kettunen