Jos alueella kutee kookkaita vaellusemoja voi pohjan kulumien olla jopa parissa vuodessa niin reipasta että virtausten puolesta paras paikka ”kuluu” niin paljon ettei kelpaa kutemiseen. Näin on tapahtunut esim Longinojalla. Silloin emot hakevat toisen paikan. Mitä kauempana kutuolosuhteet on optimalisesta, sitä heikompi on pienpoikastuotanto. Jos kutupaikka on liian kaukana optimaalisesta tulee kutupesästä jopa vähemmän pienpoikasia kuin mitä siinä oli syksyllä kookkaita emoja. Tällaisissa olosuhteissa tiukkakin kaöastuksensäätely ja runsastunut emokalasto ei elvytä taimenkantaa paremmaksi.

Jos ei tee alkukauden pienpoikaslaskentaa ei pysty sanomaan, missä kutu on onnistunut ja missä ei, eikä kohdentamaan parannuksia tuottavuuden pullonkaulaan. Toisaalta jos ei tunnistaa ongelmaa ja tilaa oikein, voi korjauksilla aiheuttaa jopa enemmän harmia. Näihin kannattaisi paneutua.

Kun tutkijat selittävät tämän aiheen vähäistä tutkimusta tai seurantaa resurssipulalla, tarkoittaa tämä suomeksi että osaamisesta on pula. Tarvittaisiin enemmän sellaisia paikallisia toimijoita joilla on sekä kiinnostusta, perehtyneisyyttä, aikaa tehdä seurantaan, sekä motivaatiota kertoa nykytilasta muille toiminnan sidosryhmille ja asianomaisille. Julkisuus, tietoisuus ja osaamisen edistäminen on se, joka edistää onnistumisia ja vähentää epäonnistumisten tai muiden vastoinkäymisten todennäköisyyttä.

Ohessa on kaupunkipuron taimenten kutupesä, jonka nassikat olivat ymmärtämättömyyttään menneet kivittämään. Ainakin yksi pienpoikanen tuolta alta näemmä kuitenkin tuli. Kesän aikana tämäkin paikka tuunataan iskuun, eli takaisin toimivaksi. Jos tehtäisi vain kertatoimenpiteitä, ilman seurantaa, olisi yksi normaalisti satavarma pienpoikaslinko pois pelistä.