Jääskelänoja on Espoon Monikonpuron sivuhaaran sivuhaara, niin pieni, ettei sitä oikein tahdo löytyä kartoistakaan. Kuitenkin tähän Lintuvaaran puroon nousi viime syksynä luonnontaimenia merestä kudulle. Eilen laskettiin 20 metrin matkalta 310 pienpoikasta. Tämä noin 1 dl/s alivirtaaman uoma on kuin lottovoitto Monikonpuron taimenkannan elvyttämiselle. Jääskenlänoja on kooltaan minimaalinen, mutta yksi arvokkaimmista ja potentiaalisimmista taimenten kutupuroista, ja pienpoikaslinko ihan kirjaimellisesti.
Normaalisti näin pieniä kohteita ei edes arvioida vaelluskalaelvyttämisessä, eikä niitä yleensä oteta elvytyssuunnittelun kohteiksi, saati ymmärretä palauttaa vaelluskalojen toimivan elinkierron kohteiksi. Useimmat saattaisivat sanoa, että kuivuva puro on turhake, ja jättää huomioimatta taimenen elvyttämisen mahdollisuudet. Yksi taimenen elvyttämisen suurimmista ongelmista on vähättelevä asenne ja tietämättömyys. Lähdepuroja ei koskaan kannata aliarvioida. Ne ovat monesti parhaimmat.
Avain onnistumiseen on seuranta, tiedostaminen, ennaltaehkäisevä vesiensuojelu sekä kutupaikkojen ylläpito ja täsmäkunnostukset. Pohjavesien ja vedenlaadun turvaaminen on olennaista. Ympäristöhallinto ja -päätökset ovat käytännössä paljon tärkeämmässä roolissa kuin kalahallinto, kalatoimijat ja kalalinjaukset. Tämänkin paikan kutupohjia täsmäkunnostettiin viime kesänä vapaaehtoisvoimin. Isot ja vaikuttavat parannukset eivät vaadi suuria rahoja, vaan vähintään pieniä talkoita, tietenkin myös osaamista ja ennen kaikkea tahtotilaa
Seuranta, osaaminen ja täsmäkorjaukset johtavat merkittäviin parannuksiin. Nämä asiat elpyvät vain jos ympäristöhallinto- ja kalahallinto sekä muuta toimijat puhaltavat etenkin paikallisella tasolla yhteen hiileen. Annetaan taimenille ja arvokkaimmille kutupuroille mahdollisuus! Pidetään lottovoitosta, puroluonnon kultakimpaleista jatkossakin hyvää huolta.
Puron ja sen elvyttämisen taustalla on Monikonpuro-liike, vaelluskalaverkosto, asukasyhdistykset, Espoon kaupunki yms.
Vedenalaiset kuvat: Mika Järvinen
Poikaslaskennassa mukana myös Sasu Matikainen
Muu paikan dokumentointi ja elvyttäminen: Henrik Kettunen, väitöskirjatutkija.
Alla viime syksyn kutukalat, n 55-60 sentin pituiset emot, ja miltä paikka näytti äsken n 1 dl/s alivirtaamassa.
