Kaikkein pahinta vesistö- ja kalastohaittaa ei aina aiheuta myrkky. Graffitipesujen yhteydessä purot voivat muuttua elottomiksi pH-tason muutosten takia. Ympäristönsuojelulain mukaan pilaantumista on vältettävä, ja toimijan vastuulla on tunnistaa haitat ja minimoida ne. Lain soveltaminen kuitenkin ontuu, osittain aliresursoidun valvonnan ja puutteellisen ohjeistuksen vuoksi. Onko vähäinen ohjeistus kuitenkaan ongelman ydin?
Sekä graffiti- että sammalpesutuotteiden sekä muiden astetta tavanomaisempien aineiden käyttöturvallisuustiedotteet ovat melko selkeitä, mutta niitä ei lueta, ymmärretä tai noudateta, koska tiedetään, ettei niihin yleensä kiinnitetä huomiota. Laiminlyönnit ovat yleisiä ja tukevat myyntiä, ja lainkuuliaiset, vastuulliset toimijat ja vesiluonto ja herkimmät kalat jäävät kilpailutuksissa häviölle.
Kyse on ympäristöriskien tiedostamisesta ja hallinnasta. Se vaatii perehtyneisyyttä ja vastuullisuutta. Toinen ongelma on heikko ymmärrys pienten purojen erityisestä herkkyydestä. Ympäristönsuojelulain mukaan ensisijainen vastuu on aina toimijalla niin graffitien kuin kattojenkin pesussa, mutta vastuulliset käytännöt ovat kalliimpia ja samalla rahalla saa vähemmän. Pihistely ja vastuuttomuus tarkoittaa vastaanottavalle vesiluonnolle normaalisti ikävyyksiä.
Riskien tiedostaminen on yhä vaiheessa, sillä monilla keskeisillä toimijoilla on vielä liian heikko käsitys asioista. Taimen on vain indikaattori – kyse on koko puroluonnosta. Osataanko kalakuolemia ja vesiluonnon pilaantumista riittävän hyvin minimoida? Onko ymmärrys ja tahtotila riittävällä tasolla?