Kalastusrajoitukset vs. taimenen suojelu?

Kalastuskuolleisuus on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan merkittävä tekijä taimenkantojen selviytymisessä.

Etelä-Suomessa rasvaevällinen luonnontaimen sai paperilla täysrauhoituksen vuoden 2016 alussa. Käytännössä tämän rauhoituksen vaikutukset ovat kuitenkin jääneet kyseenalaisiksi. Ainakaan kutuseurannoissa havaittujen emojen määrissä ei ole nähty mitään olennaista muutosta.

Yksi lähtökohtainen oletus on, että jos pyyntiponnistus ja pyynnin laatu eivät olennaisesti muutu, ei myöskään kalastuskuolleisuus välttämättä muutu. Toisin sanoen luonnontaimenia ei ala palata kutualueille yhtään sen enempää vain siksi, että ne on säädetty rauhoitetuiksi, jos niiden tosiasiallinen riski tulla kalastetuksi säilyy ennallaan. Taimenia tarttuu uistimiin ja verkkoihin. Kalojen käsittely ja vapauttaminen onnistuu vaihtelevasti.

Taimenet tarttuvat verkkoihin todennäköisesti aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Ja jos rauhoitus todella toimii, sen pitäisi näkyä myös kutukaloissa. Eikä se uistimesta vapauttaminenkaan ongelmatonta ole, jos kalat nostetaan rantakivikkoon tai veneen pohjalle.

Tiedämme, millaisia jälkiä verkkoon joutuminen ja siitä vapautuminen voi taimeneen jättää. Jos kalastuskuolleisuus olisi vähentynyt merkittävästi, voisi olettaa, että kutualueille nousisi aiempaa enemmän myös sellaisia kaloja, joiden ulkomuodosta näkyy, että ovat vapautuneet pyydyksestä. Jos säätely ja täysrauhoitus toimii pitäisi kalojen suomupeitteissä näkyä merivaelluksen ”haasteiden” aiheuttamia jälkiä.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana kutualueilla nähtyjen emojen yleiskuva on kuitenkin ollut aivan toisenlainen: kutukalat ovat usein kuin missikisojen finalisteja. On erittäin harvinaista nähdä nykyisissä kutukaloissa merkkejä verkkoon joutumisesta tai muusta kalastuskäsittelystä.

Mitä kututarkkailu kertoo kutukaloista?

Huhtikuun 2026 alusta lähtien pääkaupunkiseudun merialueella verkkokalastuksen sääntelyä on muutettu siten, että verkon pienin sallittu solmuväli nousi aiemmasta 50 millimetristä 55 millimetriin. Aiempi solmuväli pyydysti taimenia tehokkaasti. Uusi rajoitus antaa niille olennaisesti paremman suojan. Uumoiltiin, että näkyykö muutos jo nyt, vai vasta syksyn 2027 kudukaloissa?

Tänä syksynä pääkaupunkiseudun puroissa onkin havaittu huomattava ero kudulle nousseiden taimenten määrissä. Noin 50-senttisiä, ensimmäistä kertaa kudulle nousevia taimenia on näkynyt useilla puroilla selvästi aiempaa enemmän.

Oma oletuksemme on, että tässä voi jo näkyä tuoreen, oikeansuuntaisen verkkokalastusrajoituksen vaikutus. Kyse on toistaiseksi havainnosta ja tulkinnasta, ei vielä osoitetusta syy-seuraussuhteesta. Mutta juuri tällaisia muutoksia pitäisi seurata ja arvioida.

Luonnontaimenen täysrauhoitus ei kovin hyvin toiminut. Sen sijaan verkkokalastuksen muutokset näkyvät nyt hyvin selkeästi. Samansuuntaiset vaikutukset pitäisi näkyä niin istukkaissa kuin luonnontaimenissa. Kyllä näkyykin. Kutupuroihin kudulle löytäneitä n 50 sentin mittaisia istukastaimenia on niitäkin näkynyt yllättävän paljon.

Teksti: Henrik Kettunen
Kuva: Mika Järvinen