Tornionjoki – Muonionjoki
Tornionjoki saa alkunsa Ruotsin puolelta Kiirunassa Torniojärvestä. Tornionjoki tunnetaan myös nimellä Väylä. Tornionjoki on 514 kilometriä pitkä. Tornionjoki muodostaa Ruotsin ja Suomen rajajoen Pajalaan asti. Ylempänä valtion raja jatkuu sivujoen Muonionjoen mukana.
Tornionjoen valuma-alue on 40 240 km², josta reilu yli 60% sijaitsee Ruotsin puolella. Suurin mitattu tulvavirtaama on ollut 3700 m³/s. Tornionjoen keskivirtaama on noin 350 m³/s, ja keskialivirtaama on reilu 55 m³/s.
Ruotsin puolella Tornionjoen suurin sivuhaara on Lainionjoki, joka on 266 kilometriä pitkä. Tornionjoen suurin sivuhaara on Muonionjoki, joka on 230 kilometriä pitkä ja jossa on yli 200 metriä pudotusta. Muonionjoki saa alkunsa Könkämäenon ja Lätäsenon yhtymäkohdasta. Muita Suomen puolella olevia isompia sivuvesistöjä ovat Tengeliönjoki, Naamijoki, Äkäsjoki, Könkämäeno, Lätäseno ja Palojoki. Vesistön tunnetuimpia koskia ovat Kukkolankoski, Matkakoski, Kattilakoski sekä Korpikoski.
Joen heikkenemisen ja elvyttämisen vaiheita
1900-luvun alkupuolella vaelluskalakannat taantuivat muun muassa teollistumisen, maankäytön sekä liiallisen kalastuksen takia. Eniten Tornionjoen vesistöjen tilaa ovat muuttaneet uittoperkaukset sekä suo- ja metsäojitukset. Paikoin vedenlaatu on heikentynyt kaivostoiminnan päästöjen vuoksi. Tornionjoella on tehty jo pidemmän aikaa uittoperattujen koskien kunnostuksia sekä muutettu vaellusesteeksi muodostuneita tierumpuja kaloille kuljettavaksi. Tuorein projekti, jossa näitä haasteita korjaillaan, on vuonna 2023 alkanut ja vuoteen 2030 asti jatkuva Triwa Life -hanke.
Jokikalastuksen historia
Tornionjoki on ollut merkittävä kalastuskohde vuosisatojen ajan. Vesistön merkittävin kala on lohi. Myös vaellussiialla on perinteisesti ollut iso merkitys, ainakin joen alaosilla, jonne sitä nousee kutemaan. Joessa on myös aina ollut taimenta. Vesistössä esiintyy myös harjusta sekä latvajärvissä nieriää.
Tornionjoen lohi
Tornionjoen lohikannan elvyttäminen on ollut hyvin merkittävä kalataloudellinen menestystarina, vaikka vaiheita ja haasteita on ollut monenlaisia. Tornionjoen lohen kanta alkoi heikentyä 1900-luvun alkupuolella. 1970-luvulta lähtien on tehty erilaisia toimia vaelluskalojen suojelemiseksi, kuten kalastusrajoituksia. Heikoimmillaan lohikanta oli 1980 -luvulla. Myös veden laadun sekä elinympäristöjen parantumisella on ollut vaikutuksensa lohikannan vahvistumiseen. Lohta elvytettiin Tornionjoella myös istutuksin. Niitä viljeltiin Muonion kalaviljelylaitoksella 1980 luvulta alkaen. Istutuksista kuitenkin luovuttiin vuonna 2004. Tämän vuosituhannen puolella Tornionjoen luonnonlohikantojen kehitys on ollut positiivista, vaikka vaihtelevaa.
Lohen tutkimusten myötä parantunut tietoisuus, erityisesti Kansainvälisen Merentutkimusneuvoston (ICES) suositukset ja niiden noudattaminen, on tukenut lohikannan elpymistä. Merialueen pyyntirajoitukset määritetään sen perusteella, mikä on lohikannan kestävyyden kannalta kestävää. 2000-luvun puolella mereen vaeltavien smolttien määrät on arvioitu liikkuvan siellä 1–2 miljoonan tasolla. Tällä hetkellä Tornionjoki on Itämeren alueen merkittävin lohen kutujoki.
Jokeen palaavia emoja on vuosittain 20 000–100 000 kappaletta. Määrät vaihtelevat, ja sekin johtuu monista eri tekijöistä. Aiemmin Tornionjoen lohella on ollut myös terveysmurheita, kuten M74-oireyhtymä (v. 1992-1996), sekä oudot lohiemojen kuolemat, joista osa saattoivat liittyä UDN-nimiseen tautiin. Tämän taudin mekanismeja ei täysin tunneta, vaikka asiaa on yritetty tutkia. Vaikka joesta lähtee iso määrä vaelluspoikasia, liittyy kasvuvaellukseen monia vaikeasti tutkittavia ja heikosti tunnettuja tekijöitä. Tämän takia nousumäärien ennustaminen on haastavaa. Viime aikoina ollaan osittain olleet huolestuneita Selkämeren alueen silakoista ja niiden mahdollisista vaikutuksista lohikantaan.
Taimen
Joessa kalastavien on hyvä osata tunnistaa taimen lohesta, koska rauhoitetun taimenen ottamisen korvaushinta on 3260 euroa per kala. Joen luonnonvarainen taimen on ollut pidemmän aikaa heikko ja se on ollut rauhoitettu vuodesta 2013 alkaen. Viime vuosina taimen on hiljalleen alkanut elpyä. Tornionjoen osalta taimen esiintyy ja ilmentää monenlaista vaelluskäyttäytymistä. Vaelluskäyttäytyminen on niin kutsuttua plastista käyttäytymistä.
Osa taimenista vaeltaa mereen ja takaisin, osa kasvaa pääuomassa koko ikänsä, kun taas osa kasvaa koko ikänsä puroissa. Naaraat ovat herkempiä vaeltamaan, kun taas koiraat ovat taipuvaisempia tekemään lyhyempiä vaelluksia. Kyse on yhdestä ja samasta kalasta, eikä taimenta kannata nimitellä millään etuliitteellä.
Mitä runsaampi ja elinvoimaisempi taimen latvavesistöissä elpyy, sitä enemmän taimenen vaelluspoikasia odotetaan vaeltavan mereen. Merivaellukselle jokeen nousevia emotaimenia lienee heikoimpana aikana ollut parisataa. Nyt nousutaimenia lienee toista tuhatta vuosittain. Tornionjoesta merivaellukselle lähteviä luonnonsmoltteja eli vaelluspoikasia lienee vuosittain ainakin 20 000.
Vaellussiian pyynti ja muu perinnekalastus
Vaellussiika ei nouse läheskään niin ylös kuin taimen tai lohi. Siian lippoaminen on Kukkolankoskella keskeisin perinnekalastuksen muoto, ja tätä halutaan ylläpitää. Vaellussiikasaaliit ovat pienentyneet 1980-luvulta lähtien. Siian kutuvaellus siirtyy koko ajan hieman myöhemmäksi, ja keskikoko on pienentynyt.
Myös nahkiaisia ja mateita pyydetään perinteisin pyydyksin. Nahkiaisia pyydetään syksyllä ja mateita talvella.
Vaelluskalojen tulevaisuus Tornionjoella
Yhteenvetona voi todeta, että Tornionjoen vaelluskalat ovat kärsineet historiallisesti kalastuksen ja monenlaisten ympäristömuutosten vaikutuksista. Viime vuosikymmeninä on toki tehty merkittäviä toimia niiden suojeluksi ja elvyttämiseksi. Vaikka parannuksia on tapahtunut, Tornionjoen vaelluskalakannat ovat edelleen haavoittuvia, ja jatkuva seuranta ja suojelutoimet ovat tarpeen niiden säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi. Työ vaelluskalojen hyvien olosuhteiden edistämiseksi ja säilyttämiseksi jatkuu.
Tuoreimpia aiheita:
Muualla aiheesta:
Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2022-2027
Tornionjoen lohikuolemat : Ruokavirasto
Tornionjoen perinteinen koskikalastuskulttuuri
Tornionjoen lippokalastuskulttuuri on valittu Suomen ja Ruotsin yhteiseksi Unesco-ehdokkaaksi
wikipedia.org/wiki/Kukkolankoski
Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020
Itämeren meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat
Lohikauden karu saldo: Nousevien kalojen määrä putosi sekä Tenolla että Tornionjoella
Tornionjoen lohikuolemat kummastuttavat – kalojen käyttäytyminen poikkeuksellista
Tornionjoen sähkökalastuksessa saatu tänä kesänä hyviä tuloksia: YLE
Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio
Kalastuksen taloudellista kestävyyttä tarkasteltava pitkällä aikavälillä
Ajankohtaista TRIWA LIFE -hankkeessa
Tornionjoki-Muonionjoki-Könkämäeno 2502: Metsähallitus
Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella
Tornionjoki, Väylä: Kalakirjasto
