Tieto taimenvesistä – uhka vai mahdollisuus?

Tieto on aina kaksipiippuinen juttu. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Asioiden tiedostaminen synnyttää usein myös positiivisia ajatuksia ja edistyksellistä toimintaa. Kannattaa miettiä olennaisimpia asioita ja sitä, miten ne esitetään. Tieto kalavesien heikosta tilasta ei ole kenellekään uutinen. Jos sen sijaan tiedostaisimme paremmin kalavesien konkreettiset heikot lenkit, voitaisiin täsmätiedolla tehdä parannuksia. Siksi kalavesiin ja kalakantoihin liittyvät havainnot ja paikallistuntemus ovat tärkeä avain asioiden parantamiseen.

Kalastuslain 1 §:n › (ulkoinen sivusto, avautuu uuteen välilehteen) mukaan lain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu.

Kalastuslaki koskee ensisijaisesti kalastusta ja kalakantojen hoitoa, mutta siinä viitataan myös vesiluonnon suojeluun. On jo pitkään tiedetty, että kestävin tapa elvyttää kalakantoja on turvata niiden elinympäristöt. Joskus kuviteltiin, että hyvät saaliit saadaan kunhan muistetaan istuttaa kaloja. Nykyisin kalatalousalueet laativat käyttö- ja hoitosuunnitelmia, ja silloin on tärkeää tiedostaa ja huomioida nykyiset kalakannat, olosuhteet ja elvyttämisen mahdollisuudet. Ilman tietoa ei voi toimia. Taimenkartta pyrkii olemaan työkalu kalavesien nykytilan, kehittämistarpeiden ja elvyttämismahdollisuuksien tiedostamiseen.

Kun siirrytään kalastuksesta vesiluontoon ja kalojen olosuhteiden laajempaan turvaamiseen, kyse on laista vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä › (ulkoinen sivusto, avautuu uuteen välilehteen). Sen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Jos vesien tila olisi vähintään hyvä, arvokalakannat lisääntyisivät merkittävästi nykyistä paremmin.

Sekä kalastusta että vesiensuojelua koskevan lainsäädännön ytimessä ovat tieto, selvitystyö ja pyrkimys hyvään ja kestävään. Tiedon ja tietoisuuden edistäminen on iso mahdollisuus, kunhan pyrkimys on vilpitön ja asioita tehdään avoimesti, osallistaen ja rakentavasti.