Tieto on aina kaksipiippuinen juttu. Sanotaan että, tieto lisää tuskaa. Asioiden tiedostaminen synnyttää usein myös positiivisia ajatuksia, ja edistyksellistä toimintaa. Kannattaa yrittää miettiä olennaisimpia asioita, ja miten asiat esitetään. Tietoisuus ja tieto yleisellä kalavesien heikosta tilasta ei ole kenellekään uutinen. Sen sijaan jos tiedostaisimme paremmin kalavesien konkreettiset heikot lenkit, voidaan täsmätiedolla tehdä parannuksia. Tämän takia kalavesiin ja -kantoihin liittyvät havainnot ja paikallistuntemus on merkittävä asioiden parantamisen avain.

Kalastuslain 1 §:n mukaan “lain tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu.” 

Kalastuslaki on käsittää ensisijaisesti kalastusta ja kalakantojen hoitoa. Toki kalastuslaissa myös viittaus vesiluonnon suojeluun. On ennestään tiedetty että kestävin tapa elvyttää kalakantoja on turvata niiden elinympäristöt. Joskus aiemmin kuviteltiin että hyvät saaliit saadaan kunhan muistetaan istuttaa kaloja. Nykyisin kun kalatalousalueet laativat käyttö- ja hoitosuunnitelmia, on tärkeää tiedostaa ja huomioida nykyiset kalakannat, olosuhteet ja elvyttämisen mahdollisuudet. Ilman tietoa ei voi toimia. Taimenkartta pyrkii olemaan työkalu kalavesien nykyolojen, kehittämisen tarpeiden ja elvyttämisen mahdollisuuksien tiedostamiselle.

Jos hypätään kalastuksesta vesiluontoon ja kalojen olosuhteiden isompaan muuttumiseen tai turvaamiseen, niin laissa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä “säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä ja siihen liittyvästä selvitystyöstä, yhteistoiminnasta ja osallistumisesta vesienhoitoalueella ja merenhoitoalueella sekä kansainvälisestä yhteistyöstä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisessä. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä.” Jos vesien tila olisi vähintään hyvä, niin se tarkoittaisi sitä että arvokalakannat lisääntyisivät merkittävästi nykyistä paremmin.

Sekä kalastusta ja vesiensuojelu koskevassa lainsäädännön ytimessä on tieto, selvitystyö sekä pyrkimys hyvään ja kestävään. Tieto ja tietoisuuden edistäminen on ehdottomasti iso mahdollisuus, kunhan asioiden edistämisen pyrkimys on vilpitön ja että asioita tehdään avoimesti, osallistaen ja rakentavasti.