Osallistaminen, asianmukainen seuranta ja vastuunotto ovat olennaisia tekijöitä vaelluskalojen elvyttämisessä. Erityisesti taimenen seurantaan ja elvytykseen liittyvät haasteet ovat huolestuttavassa tilassa, eikä ole näkyvissä merkittäviä korjauksia. Jos haluamme turvata jäljellä olevat vaelluskalakannat, toimialan organisaatioiden, toimijoiden ja istuvan hallituksen on ryhdyttävä toimiin päivittääkseen perusteellisesti vaelluskalojen seuranta- ja elvytyssuunnitelmat.
Taimenten kuduntarkkailu ja pesälaskenta tehostaisi elvyttämistä
Kutemisen seuranta tarjoaa arvokasta tietoa taimenkantojen keskeisistä kutualueista, pesien sijainnista ja kunnosta. Kutupesälaskenta mahdollistaa kattavan kuvan emokalastosta ja toimii erinomaisena työkaluna uhanalaisten taimenkantojen tilan tarkkailuun.
Taimenten keskeiset kutupaikat ja pesät tulisi asettaa suojelun kohteeksi, rinnastaen ne esimerkiksi kotkien pesäpuihin tai norppien pesiin. Toisin kuin kotkat ja norpat, taimenet eivät ole herkkiä seurannalle. Sen sijaan on välttämätöntä tiedostaa, että taimenten kutupesissä olevat mätijyvät ovat hauraita, ja niiden päällä liikkumista on ehdottomasti vältettävä. Kalastuskoskissa kahlaaminen on yleensä kiellettyä toukokuun loppuun asti, vaikka mätijyvien ja pienpoikasten altistumisriski jatkuu lähes juhannukseen asti. Liian aikainen kahlaaminen voi helposti aiheuttaa merkittävää haittaa herkille kutualueille, altistaen mätijyvät tai pienpoikaset tuhoutumiselle. Kutupesät tulisi nyt ottaa valtakunnallisesti seurannan, suojelun ja elvytyksen keskiöön.
Elvyttämistyössä on monenlaisia haasteita – ja tehottomuutta
Oikein suunnitellusti ja toteutettuna taimenen olisi pitänyt poistua uhanalaisten lajien listalta jo aikoja sitten. Valitettavasti seuranta ja sen tulosten tiedottaminen ovat olleet vähäisiä. Kunnostus- ja muiden elvyttämistoimien vaikutukset ovat olleet pääosin vähäisiä, eikä ole näkyvissä merkittäviä muutoksia. Yhteistyö ja synergian hyödyntäminen ovat olleet harvassa. Vaikuttaa siltä, ettei vaelluskalojen elvyttäminen ole kenenkään selkeän vastuun alla.
Jos haluamme elvyttämisen olevan uskottavaa, sen on oltava määrätietoista ja avointa. Seurannasta osa väittää, että se on liian vaikeaa ja kuuluu tutkijoille. Tutkijoiden mielestä resurssipula on ongelma. Kuitenkin seurannan voisi toteuttaa vapaaehtoisvoimin, jos vain on tahtoa. Osittain kyse on kiinnostuksen, osallistamisen ja organisoinnin puutteesta. Jokaisen kalastusalalla toimivan ja alaan liittyvän tulee kysyä itseltään ja muilta, voimmeko sallia vaelluskalojen katoamisen ja mitä voimme itse tehdä tilanteen korjaamiseksi.
Tarvitaan selkeätä tahtotilaa ja vaikuttavia parannuksia
Omistajatahojen, kalastuksen harrastajien ja asiantuntijoiden laajapohjainen yhteistyö on välttämätöntä vaelluskalojen asianmukaisen kartoituksen, seurannan ja elvyttämisen kannalta. Mitä laajempi ja vahvempi on tahtotila, tuki ja sitoutuminen seurannan ja elvyttämisen parantamiseksi, sitä nopeammin voidaan löytää vaikuttavia korjausliikkeitä. Kyseessä on prosessi, ei yksittäinen toimenpide. Nyt kun taimen asetetaan keskiöön ja elvytys aloitetaan kestävällä ja vaikuttavalla tavalla, meidän on pystyttävä kertomaan, milloin ongelmat on ratkaistu tai tilanne on saatu ainakin siedettävälle tasolle.
ps. Asialle olisi hyvin monenlaista parannusta mahdollista tehdä. Yksi on 1000kutupesä -projekti : https://taimenkartta.fi/1000-kutupesaa/