Mätäjoki

Mätäjoki on Helsingin toiseksi suurin virtavesi Vantaanjoen jälkeen. Sen kaukaisimmat latvat sijaitsevat Vantaan Kaivokselassa ja Louhelassa, joista vesistö virtaa Malminkartanon ja Kannelmäen kautta Pitäjänmäkeen ja edelleen Talin läpi Isoon Huopalahteen. Pääuomalla on pituutta noin yhdeksän kilometriä ja valuma-alueella noin 24 neliökilometriä. Kesäisin Mätäjoen yläosiin johdetaan vettä Silvolan tekojärvestä alivirtaamakausien virtausolojen parantamiseksi.

Mätäjoen laakso on huomattavasti nykyistä jokea suurempi, eikä syyttä. Noin 2 000 vuotta sitten Vantaanjoki virtasi mereen nykyisen Mätäjoen uomalaaksoa pitkin. Maankohoamisen seurauksena Vantaanjoki siirtyi vähitellen nykyiselle reitilleen kohti Vanhankaupunginlahtea. Entisen suuren joen jälki näkyy edelleen Mätäjoen leveänä ja laakeana uomalaaksona.

Taimen palaa Mätäjokeen

Suunnitelmallinen taimenen palauttaminen Mätäjoen vesistöön alkoi keväällä 2009 Virtavesien hoitoyhdistys Virhon ja Helsingin Perhokalastajien yhteistyönä. Kotiutusistutuksissa käytettiin pääasiassa Ingarskilanjoen kantaa olevan taimenen mätiä sekä jonkin verran saman kannan kesänvanhoja poikasia. Samalla jokeen rakennettiin talkoilla uusia kutusoraikkoja ja poikasalueita kiveämällä virtapaikkoja ja lisäämällä uomaan puuainesta.

Talin alueen istutuksia jatkettiin vuoteen 2017 saakka, jolloin taimenen luontaisen lisääntymisen todettiin lähteneen hyvin käyntiin. Yläjuoksulla istutuksia jatkettiin tämän jälkeen erityisesti Konalanojaan ja Hakuninmaanojaan; viimeiset kotiutusistutukset tehtiin siellä vuonna 2020.

Taimenkannan elpyminen koki vakavan takaiskun toukokuussa 2013. Teknoksen Pitäjänmäen tehtaalta pääsi sadevesiviemärin kautta Mätäjokeen arviolta 500–1 000 litraa liuotinbensiiniä. Päästön alapuoliselta vaikutusalueelta taimenet ja muita kaloja hävisi, ja joessa havaittiin laaja kalakuolema. Päästön yläpuolella taimenet kuitenkin säilyivät, ja jo saman vuoden syksyllä niitä havaittiin jälleen päästön vaikutusalueella.

Ensimmäiset havainnot taimenen onnistuneesta luonnonkudusta tehtiin Talissa syksyllä 2014. Sen jälkeen taimen on lisääntynyt alueella vuosittain. Ensimmäiset merivaelluksen tehneet taimenet havaittiin kudulla vuonna 2017, minkä jälkeen merestä palaavien kutukalojen määrä on kasvanut. Syksyllä 2022 kudulla havaittiin jo noin 30 meritaimenta.

Myös poikastuotanto on kehittynyt vahvaksi. Luonnonvarakeskuksen sähkökoekalastuksissa taimenesta on tullut kunnostettujen virtapaikkojen valtalaji. Vuosina 2022 ja 2023 poikasikäluokkien keskitiheydet olivat yli sata yksilöä aarilla. Vuoden 2025 koekalastuksissa Talin alueelta saatiin edelleen keskimäärin noin 110 poikasikäluokkien taimenta aarilta.

Strömbergin vaelluseste poistui vuonna 2025

Mätäjoen suurin yksittäinen ongelma oli pitkään Pitäjänmäen Strömberginkoski. Kyse ei kuitenkaan ollut täysin luonnollisesta vesiputouksesta: Mätäjoki oli 1800-luvulla ohjattu pengerryksellä alkuperäisestä uomastaan kalliokönkään yli vesivoiman hyödyntämiseksi. Putous muodosti täydellisen vaellusesteen, joka esti merestä nousevien taimenten pääsyn Mätäjoen laajoille yläosan lisääntymisalueille.

Tilanne muuttui ratkaisevasti vuonna 2025. Strömbergin puiston kunnostuksessa kaksi patoa korvattiin tekokoskilla, yhteen patoon tehtiin kalankulun mahdollistava aukko ja Strömbergin putous ohitettiin luonnonmukaisella kalatiellä. Jo aiemmin Talin golfkentän settipato oli korvattu tekokoskella vuonna 2013 ja Kannelmäen Trumpettipuiston betonipato vuonna 2020. Vuoden 2025 töiden jälkeen Mätäjoen pääuomassa ei enää ole varsinaisia täydellisiä vaellusesteitä, joskin Kaupintien putkensuun ritilä saattaa muodostaa osittaisen esteen. Sivu-uomissa vaellusesteitä on edelleen.

Uuden kalatien vaikutus näkyi lähes välittömästi. Kalatie vesitettiin 24. lokakuuta 2025, ja vain pari päivää myöhemmin ensimmäinen merestä noussut taimennaaras havaittiin kutemassa Konalanojassa. Syksyn aikana kalatien yläpuolella havaittiin vähintään kahdeksan merivaelluksen tehnyttä kututaimenta. Koko Mätäjoen vesistöstä laskettiin vähintään 62 kutupesää, mikä oli seurannan siihenastinen ennätys.

Mätäjoen taimenkannan näkökulmasta muutos on merkittävä: aiemmin toisistaan vaellusesteellä erotetut ala- ja yläosan lisääntymisalueet muodostavat nyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin käytännössä yhtenäisen vaellusreitin mereltä pitkälle Mätäjoen vesistöön.

Kalastuspainetta taimenen vaellusreitillä on myös rajoitettu. Laajalahden pyydyskalastusta rajoitettiin merkittävästi vuonna 2020, ja nykyisin seisovilla pyydyksillä kalastaminen on Helsingin Iso-Huopalahden alueella kielletty ympäri vuoden. Mätäjoen suvantoalueilla myös yleiskalastusoikeuksiin perustuva kalastus on ollut kiellettyä vuoden 2024 alusta.

Mätäjoen kehitys heikkolaatuisena pidetystä kaupunkivesistöstä luontaisesti lisääntyvän erittäin uhanalaisen taimenen elinympäristöksi on pitkäjänteisen kunnostustyön tulos. Työ ei silti ole valmis. Kaupunkipuron ongelmia ovat edelleen muun muassa hulevesien mukana tulevat haitta-aineet ja kiintoaines, kutusoraikkojen tukkeutuminen sekä sivu-uomien jäljellä olevat vaellusesteet.

Malminkartanon ja yläjuoksun alue

Mätäjoen yläosiin Malminkartanon, Kannelmäen ja Konalan ympäristössä kotiutettiin taimenta pitkään mäti- ja poikasistutuksin. Alueilla on myös kunnostettu virtapaikkoja ja rakennettu taimenen kutu- ja poikasalueita. Istutusten merkitys on kuitenkin vähentynyt sitä mukaa, kun luontainen lisääntyminen on käynnistynyt.

Yläjuoksun merkitys osoittautui erityisen selvästi syksyllä 2025. Jo ennen Strömbergin kalatien avaamista paikallisia taimenia havaittiin kudulla Konalanojassa, Lassilankoskessa ja Malminkartanon omenatarhan kohdalla. Malminkartanon alueelta löydettiin kaksi varmaa kutupesää, Lassilanojasta kaksi ja Hakuninmaanojasta yksi. Konalanoja on vuosien seurannassa osoittautunut yhdeksi koko vesistön tuottavimmista taimenen lisääntymisalueista.

Strömbergin kalatien avaamisen jälkeen yläjuoksun merkitys kasvoi entisestään, sillä myös merestä palaavat taimenet pääsevät nyt näille alueille. Heti ensimmäisenä syksynä meritaimenia havaittiin kutemassa sekä Konalanojassa että Lassilankoskessa. Tämä tekee Malminkartanon, Kannelmäen ja Konalan virtapaikkojen kunnostuksesta, kutusoraikkojen ylläpidosta ja vedenlaadun turvaamisesta entistä tärkeämpää.

Yläjuoksulla on edelleen ongelmia. Hulevesien mukana kulkeutuva hiekka ja muu kiintoaines voi tukkia kutusoraikkoja, ja sivu-uomissa on jäljellä sekä osittaisia että täydellisiä vaellusesteitä. Esimerkiksi Hakuninmaanojan pohjoisessa haarassa oleva mittapato muodostaa edelleen täydellisen vaellusesteen.

Mätäjoen yläosat eivät siis enää ole vain potentiaalisia taimenalueita. Luontainen lisääntyminen on niissä todettu, ja Strömbergin vaellusesteen poistuttua ne ovat nyt osa meritaimenen saavutettavissa olevaa Mätäjoen lisääntymisverkostoa.