Monikonpuro

Rastaalasta ja osin Lintuvaarasta alkunsa saava Monikonpuro virtaa Leppävaaran halki Laajalahteen. Puro on kokonaisuudessaan melkein 7 kilometriä pitkä ja hyvin lähdepitoinen vesistö. Puroon on kotiutettu Espoonjoesta peräisin oleva, alkuperäinen  taimenkanta. Nämä siirtoistukkaat ovat kotiutuneet Monikonpuroon hyvin, ja luonnonkudusta synnyttäneet uusia poikasikäluokkia.

Vesistön alaosia rakennetaan, uomaan siirretään ja rakennetaan. Taimenkantaa on aiemminkin pyritty huomioimaan, kuten myös jatkossa. Kesän 2020 aikana on kaavailtu kutualueiden kunnostuksia. Aiemmin puron edustalla on harjoitettu hyvin tehokasta verkkokalastusta, mikä on osaltaan heikentänyt taimenkannan laajemman elpymisen edellytyksiä. Helsingin ja Espoon kaupunki ovat yhdessä päättäneet että vuoden 2020 alusta alkaen Laajalahden alueella pyydyskalastus kielletty 1.4.–31.12. Tämä on Monikonpuron taimenelle erittäin hyvä asia.

Monikonpuron yläosilla havaittiin kevään -20 pienpoikaslaskennoissa huomattavia määriä keväällä syntyneitä taimenia. Puron taimenkanta näyttää ainakin yläosilla lisääntyneen ennätyksellisen hyvin. Kevään -21 seurannassa latvoilla poikasmäärät olivat lähes samalla tasolla kuin edellisvuonna. Syksyn -20 aikana puron keskialueilla löydettiin ensimmäiset kutupesät. Kevään -21 laskennoissa poikasia löytyi 20 matkalta yhteensä 33. Heinäkuuussa -21 tehdyissä laskennoissa 400 metrin matkalta löydettiin 355 nollikasta.

Syksyn 2021 seurannassa purossa on kudulla tavattu ainakin 2 merestä kudulle noussutta naarasta, 2 koirasta sekä iso joukko paikallisia emoja. Syksyn 2021 kudun saldoksi kertyi 32 havaittua kutupesää. Vastaavasti syksyllä 2020 löydettiin 10 kappaletta paikallisten tekemiä kutupesiä. Onkin odotettavissa että kesällä 2022 purosta löytyy reilusti aiempaa runsaammin poikasia.