Taimenen kutupaikkojen elvyttäminen – kutusoraikkojen laadullisella arvioinnilla kohti täsmällistä tietoa ja tuloksellisuutta

Koskenkunnostuksia on Suomessa tehty jo yli 40 vuoden ajan, ja varsin suurilla summilla. Monilla seurantakohteilla loppukauden poikastilanne tunnistetaan sähkökoekalastamalla. Seurantojen perusteella tilanne on Suomessa yleisesti varsin heikko. Luonnonvarainen taimen on pääosassa Suomea luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Taimenen kutupaikkojen rakenteellista tilaa ei ole Suomessa varsinaisesti arvioitu. Kutupaikkojen tai pienpoikasympäristöjen toimivuus on edelleen laajalti tuntematon alue. 

Tätä ongelmaa ratkaisemaan suunnitellun valtakunnallisen 1000 kutupesää -kampanjan tavoitteena on organisoinnilla, kouluttamisella ja opastamisella saada vaelluskalavesistöjen kunnostuksissa mukana olevat tahot tekemään kutupaikkojen laadullisia arviointeja, ja siten tuottamaan tietoa kunkin kutuympäristön rakenteellisista ongelmista ja korjaustarpeista.

Harvoissa koskivesissä on tehty kutupaikkojen laadun arviointeja, tai sen tilan systemaattista seurantaa, vaikka ne ovat varsin yksinkertaisia toimenpiteitä. Pienellä avulla ja opastuksella kutupaikkojen arviointia voi tehdä laadukkaasti ja vaikuttavasti kuka tahansa.

Kutupaikkojen kunnon arvioinnin perusperiaatteet

Kutupaikkojen rakenteen ja kunnon arviointia voi varsin helposti toteuttaa kuka tahansa. Pääpiirteiltään korjauksen tarpeessa olevat kutusoraikot voivat olla:

1. huuhtoutuneet paikoiltaan, tai:
2. hiekottuneet.

Molemmissa tilanteissa taimenen kutu helposti epäonnistuu. Kutusoraikoiden muutoksia seurataan sekä havainnoidaan virtausoloja tekemällä kaltevuusmittauksia. 

Hyvä, emokaloille kelpaavan kutupaikan soraikko ei saa olla:

3. liian pyörteinen, eikä:
4. matala ja suojaton.

Optimaalinen kutupohja on hyvissä virtausoloissa, ja koostuu vaihtelevan kokoisesta sorasta. Kutupaikan läheltä tulee löytyä riittävästi laadukasta pienpoikasympäristöä. 

 

Korjaustoimia voi tehdä halvalla ja vaikuttavasti

Keskittämällä seuranta elinkierron alkuvaiheen asioihin, eli kutusoraikkojen kuntoon, sekä pienpoikasympäristöihin, on mahdollista saada laadukkaampaa tietoa ongelmista. Tunnistamalla kutupaikat ja niiden kunto, voidaan kohdennetuilla korjauksilla parantaa kustannustehokkaasti kudun onnistumista sekä pienpoikastuotantoa. Näitä arviointeja sekä kunnostuksia voidaan tehdä paitsi vapaaehtoisvoimin, myös virkatyönä.

Kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan virtavesien ja vaelluskalojen seuranta- ja elvytystalkoisiin! Lisätietoa os. https://taimenkartta.fi/1000-kutupesaa/