Sitinoja on yksi Vihtijoen isommista sivuhaaroista. Latvoiltaan puro on varsin kirkasvetinen. Aiemmin purossa on esiintynyt taimenta. Puro on päässyt vuosikymmenten aikan aika reippaasti hiekottumaan, mikä on muuttanut puron vedenalaista luonnetta, ja merkittävästi heikentänyt taimenen viihtymistä purossa. Puro on madaltunut laajalta alueelta merkittävästi, siihen nähden minkälainen puro oli luonnontilaisena. Toki tottumattoman silmissä puro saattaa näyttää luonnontilaiselta. Madaltuminen näkyy selkeimmin puron jyrkimmän koskijakson alapuolella. Ennen hiekottumista purossa oli hyvin runsaslukuinen taimenkanta. Sitinojan yläosa on suojelu lehtojensuojelualueena, eli rannat on suojeltu, mutta puro, ja vedenalainen luonto ei.

”Parsilanjärven eteläpuolisen vuorijalavalehdon alueella on myös edustava pienvesi, Sitinoja. Puron uoma on tällä kohdin luonnontilainen, kivinen, ja alueella on pieniä putouksia. Luontotyyppinä pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus on luonnontilaisena hyvin harvinainen Uudellamaalla. Purokivillä kasvaa uhanalaisia itiökasvilajeja kuten kalliopunossammal (Porella cordaeana), koskisiipisammal (Fissidens pusillus) ja sinikesijäkälä (Leptogium cyanescens). Purolla talvehtii koskikaroja.
…

Parsilanjärven eteläpuolella Sitinojan varsilla on erittäin edustavaa raviini- ja rinnelehtoa. Tämä lehtotyyppi on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla ja siten hyvin harvinainen.”

Lähde: Haaviston alueet