Kirkasvetinen Myllyoja saa alkunsa Espoon Saarijärvestä. Myllyoja laskee Lakistonpuron kautta Lepsämäjokeen, joka vuorostaan yhtyy Vantaanjokeen.  Näiden Pohjois-Espoon kahden purojatkumon taimenten poikasista ilmeisesti valtaosa on aina muuttunut vaelluspoikasiksi ja lähteneet mereen – vailla mahdollisuutta palata takaisin.

Koska vaellustaimeniksi muuttuneista yksilöistä valtaosa on tyypillisesti naaraita, on paikalliset emot korostuneesti koiraita. Paikallisia emoja purossa on vaellusesteiden takia aina ollut suhteellisen rajallisesti.  Lakiston puron alemman padosta taimenet saattavat nousta. Rinnekodin kohdalla oleva pato on totaalinen. 2000 -luvun alussa Myllyoja on yhden kerran päässyt kuivumaan, jolloin myös taimenet ilmeisesti katosivat. Jos puroissa ei olisi vaellusesteitä, olisivat taimenet kuivan jakson jälkeen palanneet puroon, ja elpyneet siinä omin päin. Purot ovat nykyisellään hyvin potentiaalisia taimenvesiä, paitsi että lienevät tällä hetkellä ilman taimenta.

Aina kun uoman virtaama vähenee voimakkaasti, tai kuivuu kokonaan, on taimenilla tapana ajoissa hakeutua alavirran suuntaan turvaa. Tällöin ne helposti joutuvat vaellusesteen taakse. Kuivumisongelmien lievittämisen kannalta vapaan liikkumisen edistäminen on tärkeä tavoite. Näin myös Myllyojan ja Lakistonpuron osalta. Tämän takia lähiaikojen selvitystarpeet liittyvät Lakistonpuron nousuesteisiin ja niiden lähivesiin.

Myllyojan keskeisimmät alueet kuuluvat nykyisin Nuuksion kansallispuistoon.