
Monissa Etelä-Suomen pienvesissä taimenet ovat juuri aloittamassa kutuaan. Oheinen kuva on eilisillalta Monikonpurolta, otettu taskulampun valossa. Kutuseuranta on tärkeää ja havainnoista kertominen tuo arvokasta tietoa suojelun tueksi. Tietoisuus lisää suojelutoimia, joten jaa havaintosi – älä pidä niitä omana tietonasi.
Kutuhavaintojen perusteella saadaan tietoa muun muassa kutupaikoista ja siitä, ovatko kutukalat luonnonkantaa vai istukkaita. Tiedot myös paikoista, joissa ei ole kutua, ovat tärkeitä. Näitä havaintoja voidaan verrata seuraavan kesän pienpoikaslaskentoihin, jolloin saadaan tarkkaa tietoa elvytystoimien vaikutuksista.
Kutua tarkkaillessa on hyvä välttää häiritsevää ”valomiekkailua.” Staattinen, sopivan himmeä valaistus ei häiritse kaloja ja mahdollistaa hyvin kalaystävällisen havainnoinnin useammallekin tarkkailijalle. Kutemisen alussa ja lämpiminä aikoina taimenet voivat olla herkempiä valolle ja kutevatkin usein öisin tarkkailijoiden nukkuessa. Tällöin kutupesien ilmaantuminen kertoo kututapahtumien etenemisestä.
Kuvassa ja videolla Monikonpurolla 12.10 kuvattu, yli 50-senttinen naaras.
Jos haluat pysyä ajan tasalla kutuseurannoista, voit liittyä purokohtaisiin WhatsApp-ryhmiin, joissa jaetaan havaintoja ja täydennetään muiden tietoja. Ryhmät tarjoavat myös mahdollisuuden verkostoitumiseen ja havainnoista tiedottamiseen, esimerkiksi taimenkartan sivuilla. Ryhmät ovat avoimia kaikille kiinnostuneille, ja uusia voidaan perustaa tarpeen mukaan uusille alueille.
Monikonpuro
Longinoja
Mankkaanpuro
Pakkalanpuro
Lisätietoja vaelluskalojen seurannasta ja elvyttämisestä: Vaelluskalaverkosto tai www. taimenkartta.fi