Sadevesi on luonnostaan melko puhdasta. Ongelmia alkaa syntyä vasta, kun sade- tai sulamisvesi osuu rakennetulle pinnalle – katoille, pihoille tai asfaltille. Tällöin vesi kerää mukaansa epäpuhtauksia: orgaanista ainesta, ravinteita, tiesuoloja, öljyjä, raskasmetalleja, pesu- ja torjunta-aineita, eläinten jätöksiä, roskia ja muita haitallisia aineita. Tätä rakennetuilta alueilta poisjohdettavaa sade- ja sulamisvettä kutsutaan hulevedeksi.
Hulevesi on käytännössä sade- tai sulamisvettä, johon on usein sekoittunut vaihteleva määrä ihmistoiminnasta peräisin olevia epäpuhtauksia. Joskus vesi voi olla kemiallisesti puhdasta, mutta jo pelkkä lämpökuorma – esimerkiksi kuumalta asfaltilta valuvan veden mukana – voi nostaa veden lämpötilan puroissa taimenelle haitalliselle tasolle.
Hulevedet johdetaan normaalisti sellaisenaan suoraan lähivesistöön, kuten puroon. Tämä on erityisen ongelmallista herkille kylmän veden lajeille, kuten taimenelle. Jo pienikin lisäkuormitus väärään aikaan – esimerkiksi liiallinen lämpö, happikato tai myrkyt – voi romahduttaa taimenen lisääntymisen tai poikasten selviytymisen jopa koko puroalueelta.
Tärkein ongelma ei ole niinkään sateen määrä, vaan se, mitä kaikkea vesi ehtii matkan varrella kerätä. Mitä paremmin rakennettujen tai rakenteilla olevien alueiden valuma-alueilta tulevat ympäristöriskit osataan tunnistaa ja torjua, sitä paremmat mahdollisuudet taimenkannalla on säilyä elinvoimaisena. Taimenen kannalta tärkeintä on estää haitallisten aineiden pääsy sade- ja hulevesiviemäreihin jo syntypaikassaan.
Kaupungeissa purojen veden kulku jakautuu usein kahteen muotoon: avoin uoma on puroa, ja putkitettu osuus on osa hulevesiverkostoa. Näitä voi tulla vuorotellen: puro virtaa hetken maan pinnalla ja katoaa taas putkeen. Monin paikoin kaupunkipuron reitti kulkee osin näkyvänä avouomana ja osin maan alla hulevesiverkoston putkissa. Lyhyitä putkiosuuksia voi olla monia.
Kaupunkipuroissa elävät taimenet elävätkin osan ajastaan konkreettisesti hulevesiverkostossa – tai ainakin liikkuvat siinä. Ne uivat putkissa, joissa kulkee valuma-alueilta tulevaa vettä, ja ovat näin jatkuvasti kosketuksissa huleveden laatuun. Siksi on kaikki muu kuin yhdentekevää, millaista vettä näihin verkostoihin päätyy, tai ovatko hulevesiosuudet vaelluskalojen kuljettavissa. Hulevesien laadun turvaaminen ei ole tekninen yksityiskohta – se on suoraan yhteydessä siihen, voiko taimen ylipäätään selviytyä kaupunkipuroissa.
Lisäksi hulevesiverkosto on monin paikoin yhteydessä jätevesiverkostoon. Jos jätevesilinjoissa syntyy tukoksia tai ylikuormitusta, jätevesi ohijuoksutetaan hulevesiverkoston tai siirtolinjan pumppuaseman kautta suoraan vesistöön. Monin paikoin hulevesiverkostoon ohjautuu myös pohjavettä kuivatusratkaisujen takia, eli esim. kun kellareita tai muita maanalaisia rakennelmia, kuten tunneleita halutaan pitää kuivana – siksi monissa hulevesiputkissa virtaa alivirtaamalla kirkasta ja kylmää pohjavettä.
Hulevesiverkosto on veden laadun näkökulmasta herkkä rajapinta – paikka, jossa puhtain pohjavesi ja mahdollisesti voimakkaasti kuormittunut hule- tai jätevesi voivat kohdata. Seuraavaksi tämä sekoittunut vesi päätyykin puroon – suoraan taimenen elinympäristöön. Siksi hulevesien hyvä laatu ei ole sivuseikka, vaan keskeinen tekijä uhanalaisen kalakannan tulevaisuudessa.
ps. Kaupunkipuroihin päätyessään erityisen haitallisia ovat esimerkiksi graffitien puhdistuksessa käytetyt teolliset kemikaalit sekä kattojen sammalkasvustojen tuhoamiseen käytetyt myrkyt.