Kunnostus on prosessi. Elävä puro ja toimiva taimenympäristö ovat aina hydrologis-morfologinen kokonaisuus. Välivaiheet voivat näyttää yksinkertaisilta – jopa hölmöiltä. Olennaista on kuitenkin lopputulos: vesiluonnon ja elinolosuhteiden parantaminen, seuranta ja vaikuttavuus.
Luutajoella perattua uomaa elvytettiin palauttamalla kiviä takaisin uomaan. Sorapitoisella alueella uoma oli liian leveä, suora ja tasainen. Pohjaa muotoilemalla ja virtauksen mutkittelua lisäämällä saatiin aikaan syvyys- ja leveysvaihtelua – ja purosta monimuotoisempi, taimenelle soveltuva kutu- ja poikasympäristö.
On hyvä huomata, että kunnostusten aikana vesi samentuu ja pohjasta irtoaa lietettä. Kiintoainesta lähtee liikkeelle, mutta sen määrä on hyvin vähäinen verrattuna siihen, mitä tulvahuiput luonnostaan kuljettavat, mm tulvarannoille. Kunnostukset aiheuttavat siis hetkellistä häiriötä vesiluonnolle, mutta pitkällä tähtäimellä vaikutukset ovat myönteisiä: puroympäristö monipuolistuu, vesi puhdistuu ja taimenelle syntyy pysyvästi parempia lisääntymisolosuhteita.
Talkootyö keskittyi tällä kertaa noin sadan metrin matkalle: 50 m koskea ja 50 m soraikkoa. Kutusoraikoissa ratkaisevaa ei ole “pesu” tai kuohkeutus, vaan virtauksen muotoilu. Kun ylileveätä uomaa kavennettiin, virtaus pysyy sopivan kiivaana ympäri vuoden, sora säilyy puhtaampana ja tarjoaa taimenelle hyvät lisääntymisolosuhteet.
Perinteiset suomalaiset konekunnostukset isommissa koskissa ovat usein jääneet vaikutuksiltaan vaatimattomiksi – kivet palautettu turhan yksipuolisesti ja astetta syvemmässä vedessä, kutusoraikkojen kaltevuudet ja virtausolo ovat vinksallaan tai pohjat liettyneet. Heikkoutena on myös se, että töitä tehdään lähinnä rantaviivassa ja matalimmassa vedessä. “Hölmöläisten kunnostuksia” syntyy silloin, kun töitä tehdään sokkona, ilman seurantaa ja ilman että taimenen elinkierron pullonkauloja todella tunnistetaan ja poistetaan.
Luutajoella sen sijaan hyödynnettiin Longinojalla, Haaganpurolla ja Monikonpurolla testattuja ja toimiviksi osoittautuneita kutusoraikkojen kunnostusmenetelmiä. Oranssi sorapora ja muut käsityövälineet mahdollistavat oikeastaan tarkemman työn kuin isot koneet. Talkoolaiset pääsivät kokeilemaan työkaluja käytännössä – oppimaan, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, mutta että biologiset ja hydrologiset periaatteet on syytä tuntea. Alueiden toimivuutta ja kunnostusten vaikuttavuutta tullaan seuraamaan ja tarvittaessa myös täsmäkunnostamaan.
Luutajoen talkoot olivat esimerkki tavoitteellisesta, osaamiseen ja kokemukseen perustuvasta vaikuttavasta kunnostuksesta – ei hölmöläishommasta.
On luonnollista, että kunnostuksista on erilaisia näkemyksiä. Keskustelu on hyväksi – mutta vielä tärkeämpää on toimia ja onnistua. Jos Metsähallitus ja partiolaiset eivät olisi aiemmin kunnostaneet Luutajokea, olisi taimen saattanut kadota purosta jo kokonaan.
Nyt jatkoa suunnitellaan – sekä talkoille että taimenkannan seurannalle. Seuraavissa talkoissa soraikkojen reunoille ja matalikoille lisätään myös isoja puita ja puusuisteita, jotka tuovat virtaamiin lisää suojaa, monimuotoisuutta ja vakautta.
Henrik Kettunen
projektinjohtaja – toinen Luutajoen talkoiden pääjärjestäjä