Kaikki laittomat kalastajat eivät ole pahoin aikein liikkeellä, tai aina edes tiedä rikkovansa mitään lakia. On myös tietämättömyydestä johtuvia lieviä kalastusrikkomuksia. Virallista valvontaa ei voi olla kaikkialla ja koko ajan. Salakalastusta ja luvattomuutta tulee paikoin jossain määrin jatkossakin esiintymään. Haitallisin ja tarkoituksellinen lohikalojen salakalastusta keskittyy usein patojen alle, ja vähemmän pusikkoisiin purovesiin.
Tänä päivänä monissa pienemmissä virtavesissä voi olla vähän taimenta tai ei ollenkaan. Kuulemma on monia sellaisia pienempiä virtavesiä, missä kyllä aiemmin salakalastettiin, mutta missä tänä päivänä ei ole salakalastajia kiinnostavaa saalista. Fakta lienee, että kun pienempien virtavesien kalakannat runsastuvat, tulee punalihaiseen kohdistuva salakalastus paikoin yleistymään.
Jääräpäitä tulee myös aina löytymään. Onneksi rauhoitetuilla kaloilla on nykyisin korvausarvot. Siksi fiksummat pyytäjät jättävät luvattomuudet väliin, eivätkä ota rauhoitettuja kaloja. Tai, jos ottavat luvattoman saaliin, ja jäävät kiinni, oppivat säädökset ja niiden seuraukset. Aikaa ennen kalojen korvausarvoja oli vielä ymmärrettävää että tieto taimenpurosta pidettiin omana asiana. Nykyään taimenhavaintojen salaamiseen, tai “pikselöintin” ei ole enää mitään syytä. Ne joilla on taipumus salakalastaa, kyllä rekisteröivät kalakannan runsastumisen ja taitavat kuitenkin toteuttaa intohimoaan.
Salakalastus ei ole mikään peikko. Sitä nyt vain esiintyy. Eikä kaikki salakalastus tarkoita että myös saalista saadaan ja että kaikki saadut kalat myös otetaan. Taimentiedon pimittämisellä ja kohtuuttomalla hyssyttämisellä voidaan helposti tehdä iso karhunpalvelus itse asialle. Salakalastusfobiaa ei pidä ruokkia. Sen sijaan neuvontaa, tietoisuutta ja ja ennenkaikkea elinympäristöparannuksia pitää edistää – mieluiten julkisesti. Niillä saadaan väärinkäsitykseen tai tietämättömyydestä johtuvaa salakalastusta vähennettyä. Useimmat kalastajat toimivat kuitenkin vastuullisesti.
Se, että taimenhavainnoista ei puhua esim. salakalastuksen pelossa, on iso jarru tai jopa este vaelluskalojen elvyttämiselle. Taimenhavainnot ja niistä tieto on olennainen saada asiaa edistävään tarkoitukseen, seurantaa ja elvyttämisen tueksi. Yleinen tietoisuus taimenkannasta, kutu- ja poikasalueena toimivasta virtavedestä on kyllä aina merkittävästi paremmin elvyttämisen hyödyksi kuin vaaraksi. Fokus, kiinnostus ja tietoisuus pitäisi olla, missä tilassa vesistöjemme taimenkannat on, ja siinä mitä niiden parantamiseksi voisi tehdä.
Kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin tulee laatia suunnitelma alueen valvonnan tarpeista. Jos salakalastusta tavataan, kannattaa siitä välittää tiedot kalatalousalueelle, kalastuksenvalvojalle, osakaskunnalle. Jos jollain vaelluskalojen tärkeällä alueella tavataan salakalastusta, niin ei muuta kuin kissa pöydälle. Julkisuus ja julkinen keskustelu on yksi parhaimmista keinoista aktivoida lähialueen asukkaat ja herättää kiinnostusta kalavesien ja kalakantojen elvyttämistä kohtaan.