Huomattava osa suomalaisten vaelluskalojen kutusoraikoista on jollakin tavalla “vinksallaan” tai muuten alennustilassa. Ongelmia on osin soraikkojen poishuuhtoutumisen, ja toisaalta hiekottumisen takia. Liian kaltevassa paikassa soraikot huuhtoutuvat pois, pahimmassa tapauksessa mätineen. Liian loivassa uomassa soraikot vuorostaan hiekottuu, jolloin mäti voi helposti tukehtua. Tavalla tai toisella epäedullisissa virtausolojen kutusoraikoissa vaelluskalojen mädinkehitys ja syntyvyys on usein heikentynyt.
Ulkomailla tehtyjen tutkimusten perusteella purovesissä kutusoraikon tai pintaveden optimaalinen kaltevuus on 5 ‰. Isommissa koskivesissä kutualueiden pohjan kaltevuuden tulee olla pienempi. Optimaalinen kaltevuus on osin vesistökohtainen, mm. soran raekokoon ja virtaamavaihteluihin sidonnainen asia. Suomessa kutusoraikkojen kaltevuuksia ei ole aiemmin tutkittu. Kutusoraikoiden kaltevuudet on jatkossa tarkoitus ottaa teknisen seurannan kohteeksi. Näin saadaan mitattua tietoa, mutuilua vähemmälle – ajan kanssa parempaa osaamista ja vaikuttavuutta kunnostuksiin.
Kutusoraikkojen kaltevuudet muuttuvat jonkin verran myös ajan kanssa, esim. tulvien, kalojen kutemisen takia – tai kertyneiden puurytöjen seurauksesta. Jos seurannalla tunnistetaan kutualueen muuttuneen kalojen lisääntymisen kannalta liian kaltevaksi tai loivaksi, tarvitaan rakenteellinen korjaus. Maassamme on runsaasti seurannan tarpeessa olevia vaelluskalojen kutualueita. Kartoituksilla ja seurannalla saadaan tietoa soraikkojen rakenteellisista ongelmista ja tähän liittyvistä kunnostustarpeista. Kudun onnistumiseen vaikuttaa myös vedenlaatu. Vesiensuojelun merkitystä ei siksi pidä vähätellä.
Seurannan osalta paikallistuntemus on tärkeää. Siksi on suotavaa saada omistajatahot, muut paikalliset sekä vapaaehtoiset mukaan. Kutualueiden kaltevuusmittaamiseen tarvittavat välineet, vaaituslatan ja -laserin, saa kaupasta noin sadalla eurolla. Mittaustekniikka on yksinkertaista ja helposti myös maallikon oppia. Maamme johtavat vaelluskala-asiantuntijat ovat laatimassa soraikkoseurannan ohjeita, aiheeseen liittyvää koulutusmateriaalia sekä organisoimassa tiedonkeruuta.
Monikonpuro. Kuva: Mika Järvinen