Kun taimenen pienpoikanen on ruskuaispussi-vaiheen jälkeen ”noussut soraikosta”, on sen liikkuminen niukkaa. Pienpoikaset piilottelevat soraikon seassa tai muissa sopivissa koloissa. Paikoin osa poikasista elää soraikolla tai sen läheisyydessä lähes koko kesän. Ensimmäiset 1-2 viikkoa on taimenen elinkierron herkin ja samalla suurimman kuolleisuuden aika.

Taimenen pienpoikanen on alkukaudesta hyvin huomaamaton. Kuvan sorajyvä on n 3 senttinen, ja poikanen noin 2 senttiä pitkä. Soraikko antaa minimisuojan pienpoikaselle. Ajattelematon kahlaaminen voi herkimmillä kutu- tai pienpoikasalueilla aiheuttaa tappioita poikastuotannolle. Tämä kannattaisi tiedostaa. Pienpoikaset viihtyvät alkukaudesta usein alle 5 sentin matalassa, eli aivan rantaviivassa kiinni. Monet kalastajat eivät välttämättä ymmärrä näin matalassa vedessä liikkumista ns ”kahlaamiseksi”.

Keski-Suomen / Pohjois-Savon korkeudella poikaset saattavat olla ensimmäistä kertaa soraikosta ulos vasta kesäkuun puolen välin jälkeen, jolloin herkkää aikaa on käytännössä koko kesäkuu. Mitä pidemmälle kesää mennään, sen paremmin poikaset osaavat väistellä. Toisaalta, mitä myöhäisemmäksi kesää mennään, sitä vähemmän poikasia on jäljellä. Syksyllä kannattaa selvittää taimenten kutupesät ja keväällä pienpoikastilanne, ja näiden tietojen perusteella kehittää koskivesille liikkumiseen kalaystävälliset ja poikastuotannon turvaavat pelisäännöt.

ps. Kaikissa koskissa on myös sellaisia alueita missä kahlaaminen on turvallista ja harmitonta ympäri vuoden.