Suomen luonnonsuojeluliiton hallitukselle ja valtuustolle
Katsomme, että EKOenergia-ympäristömerkki olisi syytä irrottaa kokonaan Suomen luonnonsuojeluliitosta. Ehdotamme että tätä varten laaditaan tiekartta ja perustetaan ohjausryhmä, joka varmistaa, että EKOenergian toiminta voi jatkua omana riippumattomana organisaationa. Toivomme myös, että SLL tehostaa vaelluskalojen elvyttämiseen liittyvän riippumattoman luonnonsuojelun edunvalvontaa tiukoin toimin kaikissa vesistöissä.
Tilanne, jossa Suomen luonnonsuojeluliitto on suoraan tai epäsuorasti taloudellisessa tai muussa riippuvuussuhteessa voimayhtiöön, on riippumattoman luonnonsuojelun kannalta hyvin ongelmallinen. Esimerkiksi Kemijoella Sierilän vesivoimalaitoksen rakentaja on käytännössä Fortum Oyj, joka on merkittävin suomalainen sertifioidun EKOenergian myyjä. Koemme, että tilanteessa on ilmeisiä eturistiriitoja, jotka vaikeuttavat harmillisella tavalla virtavesien suojelun edistämistä ja hiertävät jatkuvasti alan toimijoiden suhteita.
Energian ympäristösertifioinnissa on keskeistä painottaa voimayhtiöiden konkreettisia ja olennaisia vastuutekoja. Ekosertifioinnissa ympäristöleiman saaneiden yhtiöiden teot ovat seurannan perusteella jääneet laihoiksi. Energiayhtiöiden ekoleimaaminen ilman konkreettisia vastuutekoja luo väistämättä mielikuvan viherpesusta.
Ekoenergiasta imago- ja mainehyödyn saavat yhtiöt kuten Fortum eivät kuitenkaan edistä luonnon hyvinvointia omilla toiminta-alueillaan esimerkiksi Kemijoella ja Oulujoella, mikä tarkoittaa, että Fortum hyötyy sertifioidun tuulivoiman kautta EKOenergia-merkistä edistämättä lainkaan vaelluskalojen ja muiden virtavesilajien mahdollisuuksia palata yhtiön rakentamiin vesistöihin. Sertifioinnin tukema toiminta on siten monessa mielessä epäeettistä. Eettisesti kestävää ei ole myöskään se, että mikäli sähköyhtiöt eivät täytä EKOenergian kriteerejä, saavat yhtiöt EKOenergia-statuksen silti käyttöönsä maksamalla korotetun korvauksen rahastoon. Tämä tarkoittaa, että EKOenergia ja siihen kiinteästi liittyvä SLL eivät toimi yhdistyksen periaatteiden mukaisesti, vaan toimintaa harjoitetaan epäeettisesti raha edellä.
Sertifioinnilla luonnonsuojeluun kerättävät “kompensaatiorahat” ovat merkitykseltään toisarvoisia jos niitä verrataan keskeisimpään ja merkittävimpään tavoitteeseen eli EU:n vesipuitedirektiivin toteutumiseen. Vesivoiman ympäristönormien päivitystä pitää saada edistettyä velvoitteiden päivityksillä ja lainsäädäntövaikuttamisella, ilman eettisesti arveluttavia kaksoisrooleja, joissa kiinteästi toisiinsa liittyvien tahojen pitäisi toisaalta valvoa luonnosuojelun etua, toisaalta rahoittaa toimintaansa voimayhtiöiden energiatuotteita sertifioimalla. On selvää, ettei sertifiointia pitäisi hyväksyä lainkaan, mikäli yhtiöiden toiminta uhkaa niiden toiminnan muilla osa-alueilla luonnon monimuotoisuutta.
Jos vesivoiman ympäristösertifiointi tavalla tai toisella hidastaa ympäristönormien ajanmukaistamista, toimii tämä pahimmassa tapauksessa luonnonsuojelun tavoitteiden vastaisesti. Siksi pidämme outona, että kansalaisjärjestö on elimellisesti linkittynyt vesivoimaloiden ja niitä omistavien yhtiöiden sertifiointiin. Kala-alan toimijoina ja järjestöinä toivomme Suomen luonnonsuojeluliiton tiedostavan vesivoiman sertifiointiin liittyvän eturistiriidan ja että järjestö toimisi selkein ottein ristiriidan poistamiseksi.
Mikäli SLL toimii jatkossa kiinteässä yhteistyössä mm. Fortumin kanssa, asettaa se liiton toiminnan arveluttavaan ja epäeettisen valoon. Näin ollen liiton on tarkoituksenmukaista irrottautua liiton omaa imagoa sekä liiton toimintaa ja tulevaisuutta vahingoittavasta toiminnasta. On tärkeää pitää mielessä, että liitto on riippuvainen monista muistakin yhteistyökumppaneista sekä mielikuvasta, jonka sen toiminta luo jäsenistölle ja jäsenyyttä harkitseville. SLL:llä on pitkät luonnonsuojeluperinteet, joita tulisi vaalia ja kunnioittaa. Niiden vaarantaminen rahan takia ei ole mitenkään perusteltavissa.
Suomalaisen jokiluonnon ja vaelluskalojen puolesta
Jouko Sirkkala, Lapin Villikala
Matti Huitila, Villitaimen ry
Kari Kilpimaa, Kalastajan Savukoski ry
Janne Arponen, Aito Taimen ry
Henrik Kettunen, iktyonomi
Otto Blomqvist, Fantasy Fishing
Petri Manninen, I-lk:n kaupallinen kalastaja
Aki Huhtanen ja Äijä-koira, Grayling Land
Markku Kaukoranta, PhD, erikoistutkija emeritus
Jani Ollikainen, kalastusopas
Sami Pilve, kalastusopas
Kari Kulmala, Saimaan lohikalojen ystävät ry
Markku Suonio, kalastusmatkailuyrittäjä
Olli-Pekka Salminen, HM
Henrik Roope Rehbinder, keittiömestari / kalastusopas
Rauno Virta, kalastusmatkailuyrittäjä
Jari Moilanen, Oulun Seudun Perhokalastajat
Joonas Mantere, Mantere-vieheet
Jarkko Pirkkalainen / Petri Jutila, Keski – Suomen Perhokalastajat
Kari Kivelä, Naruska-Kullajärven kalastusyhtymä
Pasi Nurmikumpu, Os Retkipalvelut
Pekka Nyman, Pelkosenniemen KValt VPj ja Pelkosenniemen LSY Pj
Ilpo Heikkilä, Vaelluskala ry
Seppo Kolehmainen, Ingarskilanjoen taimen / Pro Inkoo
Mikko Haapala, erä- ja kalastusopas
Mari Elal, kalastusmatkailuyrittäjä
Sakke Yrjölä, kalataiteilija