Kun kalat kutevat yhdessä paikassa ja kasvavat toisessa, puhutaan vaelluskaloista. Taimen on tunnettu vaelluskala, mutta tiesitkö, että myös ensimmäisen kesän taimenet, eli nollikkaat, ovat yllättävän aktiivisia vaeltamaan? Taimenen käyttäytymisen ymmärtäminen ja huomioiminen voi olla yllättävänkin tärkeää elvytyshankkeiden onnistumiselle.
Seurasimme Haaganpuron alaosilla taimenten kutupaikkoja ja poikasten levittäytymistä kesän aikana. Huomasimme, että yksi nollikas oli ehtinyt siirtyä 800 metriä alavirtaan syntymäpaikastaan jo alle kuukaudessa pesästä lähdön jälkeen. Tänä kesänä Maunulanpurolla yläosissa esiintyi vedenlaatuongelmia, ja poikasia syntyi vain vähän. Heinäkuussa, kun poikasten piti olla jo melko suuria ja helposti havaittavia, teimme poikaslaskennan koko 1,5 kilometrin matkalla. Tuolloin löysimme vain 19 nollikasta, mutta pääuomasta Uurnalehdon alapuolelta löytyi enemmän poikasia.
Syyskuussa puro käytiin uudelleen läpi, ja yllättäen löydettiin 213 nollikasta – lähes 200 enemmän kuin 2,5 kuukautta aiemmin. Suurin osa näistä kaloista oli peräisin alavirran puolelta, jopa 1,5 kilometrin päästä tai kauempaa. Ylimmät neljä taimenta löytyivät Metsälän alueelta, varsin hankalan putkiosuuden yläpuolelta. Näillä on täytynyt olla vahva nousuhalu.
Toisaalta, Monikonpuron Jääskelänojassa tilanne oli tänä kesänä päinvastainen. Viime syksynä puroon kutemaan saapui pariskunta merestä, ja alkukesästä pieneltä alueelta laskettiin yli 300 poikasta. Kesän edetessä poikasten tiheys väheni ja yhä enemmän niitä havaittiin alavirran pääuomassa. Juuri ennen kuin virtaama tyrehtyi, purossa oli jäljellä enää vain muutamia kymmeniä poikasia – suurin osa oli todennäköisesti hissuksiin pitkin kesää siirtynyt alavirtaan.
Vaikka tietyllä alueella ei olisi kudettu syksyllä, poikasia voi levittäytyä sinne merkittäviä määriä kesän ja syksyn aikana. Taimenen nollikkaita ei kannata aliarvioida vaeltajina. Jos keskikesällä tai syksyllä näkee nollikkaita jossain, ei voi automaattisesti olettaa, että kutupaikka on juuri siinä läheisyydessä – se voi olla hyvinkin kaukana ylä- tai alavirran puolella.
Tämä korostaa tarvetta seurata ja ymmärtää taimenten käyttäytymistä laajemmassa mittakaavassa. Seuranta ja elvytyshankkeet hyötyisivät suuresti siitä, että huomioitaisiin paremmin taimenten esiintymisalueen kokonaisuus, vaelluskäyttäytyminen ja niiden levittäytyminen vesistön sisällä.
ps. Ruotsin Gotlanti on ääriesimerkki nollikkaiden vaelluksesta: siellä valtaosa nollikkaista lähtee merivaellukselle jo ensimmäisen kesän aikana, juhannukseen mennessä. Meidän nollikkaamme ovat tämän rinnalla maltillisempia vaeltajia.
Teksti: Henrik Kettunen, väitöskirjatutkija
Kuva: Mika Järvinen