Tulvat ovat luonnon kiertokulun olennainen osa, ja niiden vaikutukset vaelluskaloihin sekä vesiluontoon voivat olla huomattavia. Usein tulvat kuitenkin tarjoavat enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Luonnollisissa vesistöissä tulvat voivat parantaa elinympäristöjä, edistää kalojen liikkumista ja rikastuttaa vesiluontoa.
Luonnolliset tulvat ovat vesistöjen dynamiikan keskeisiä tekijöitä. Ne muokkaavat rantaviivaa ja pohjaa, siirtelevät puita ja sedimenttejä sekä monipuolistavat virtaamia. Näin tulvat voivat parantaa kutualueiden laatua ja edistää virtavesien ekosysteemien monimuotoisuutta. Tulvat ovat uudistava luonnonvoima, joka voi palauttaa suoristettuja uomia luonnollisen mutkaisiksi sekä luoda syvänteitä, jotka tarjoavat kaloille suojapaikkoja. Lisäksi tulvavedet kuljettavat mukanaan orgaanista ainesta, joka lisää pohjaeläinten määrää ja parantaa kalanpoikasten ravintotilannetta.
Tulvat helpottavat usein myös vaelluskaloja ohittamaan luonnollisia ja ihmisen luomia pienempiä esteitä. Ne voivat mahdollistaa matalien kynnysten ohittamisen, mikä muuten voisi estää kalojen liikkumisen ylimmille ja puhtaimmille kutualueille. Luonnontilaiset tai lähes luonnontilaiset vesistöt ovat sopeutuneet tulviin vuosisatojen aikana, eivätkä ne yleensä kärsi merkittäviä haittoja tulvista.
Ihmistoiminta ja tulvien haitat
Tulvien haitalliset vaikutukset korostuvat erityisesti siellä, missä vesistöjen ympäristöä on voimakkaasti muokattu. Rakentaminen luonnollisille tulva-alueille, ojittaminen, kuivatukset ja muut maankäytön muutokset voivat lisätä tulvien voimakkuutta ja hallitsemattomuutta. Tällaisissa ympäristöissä tulvat voivat kuluttaa uoman rakenteita, nostaa eroosioriskiä ja aiheuttaa merkittäviä ongelmia esimerkiksi kutusoraikoille.
Erityisen haavoittuvia ovat peratut ja kavennetut uomat sekä liian pienet tierummut, jotka kuristavat tulvavesiä liian voimakkaasti. Tämä voi johtaa uoman haitalliseen syöpymiseen ja kutualueiden vaurioitumiseen. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan ole tulvien syytä, vaan ihmisen muokkaamien vesistöjen rakenteellisia haasteita.
Tulvat kutuaikana
Vaelluskaloille, kuten taimenille, tulvat voivat kutuaikaan olla enemmän mahdollisuus kuin ongelma. Isompi virtaama helpottaa kaloja pääsemään vaikeiden esteiden, kuten kynnyksien ja rytökohteiden, ohi. Samalla se parantaa kutuolosuhteita tarjoamalla enemmän sopivia paikkoja ja puhdistamalla joitain liettyneitä soraikkoja.
Tulvat toimivat myös eräänlaisena stressitestinä kunnostetuille kutusoraikoille. Jos soraikot on rakennettu huolellisesti oikeanlaisesta, karkeasta ja heterogeenisestä sorasta loivaan kohtaan uomaa, ne kestävät tulvan voiman hyvin. Heikosti toteutetut soraikot, joissa on käytetty liian hienojakoista soraa tai joissa kaltevuus on väärä, ovat alttiimpia huuhtoutumiselle. Ajansaatossa tietyn kokoiset soraikot kerääntyvät koskessa tietyille paikoille ja muodostavat luontaisia kaltevuuksia. Tämän vuoksi tulvien vaikutus kutupohjien muokkautumiseen on vähäisempi luonnontilaisissa vesistöissä, mutta merkittävämpi kunnostetuissa tai muokatuissa virtavesissä.
Haitallisimpia ovat talvitulvat, jotka peratussa uomassa osuvat juuri ennen kovaa pakkasjaksoa. Korkea virtaama yhdistettynä ankaraan pakkaseen voi johtaa veden alijäähtymiseen ja hyydemassan muodostumiseen, mikä voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja kutupesissä oleville mätijyville. Luonnontilaisissa ja kunnostetuissa koskissa hyydemassan muodostumista esiintyy yleensä harvemmin kuin peratuissa tai muuten rännimäisiksi muokatuissa uomissa.
Ilmastonmuutos ja tulevaisuuden tulvat
Ilmastonmuutoksen myötä virtaamat voivat muuttua entistä äärevimmiksi, mikä tarkoittaa sekä kuivempia jaksoja että voimakkaampia tulvia. Haitallisten tulvien vaikutusten vähentämiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista vesienhallintaa ja -suunnittelua. Ennallistamalla soita, palauttamalla luonnollisia tulvarantoja ja kosteikkoja sekä edistämällä purouomien mutkittelua voidaan tehokkaasti edistää tasapainoisempaa vesiluontoa ja luonnollisempia vesistöjen virtaamia.
Kaupunkialueilla hulevesien hallinta on tärkeää tulvien aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Vastuullinen maankäyttö ja ennakoivat hulevesisuunnitelmat voivat merkittävästi vähentää kaupunkivesistöjen tulvariskiä.
Tulva elinvoimaisen vesiluonnon liittolaisena
Tulvat eivät ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia vaelluskaloille. Ne tarjoavat mahdollisuuden parantaa vesiluonnon dynamiikkaa ja uudistaa vaelluskaloille elintärkeitä kutualueita. Kun vesistöjä ja valuma-alueita hoidetaan vastuullisesti ja ennakoivasti, tulva voi olla elinvoimaisen vesiluonnon liittolainen eikä uhka. Näin tulvat voivat edistää kestävää vesiekosysteemiä ja tarjota vaelluskaloille entistä parempia elinolosuhteita.
Teksti ja kuvat: Henrik Kettunen