Taimenet kutevat loka-marraskuussa virtavesien sorapohjille. Naaras kaivaa pyrstöllään kuopan, johon se laskee mätimunat. Koiras hedelmöittää ne, ja naaras peittää mädin kevyesti soralla. Näin syntyy kutupesä, jossa kuohkea sora suojaa mätimunia ja mahdollistaa hapekkaan veden virtauksen. Vaikka kutupaikka voi näyttää vaatimattomalta, soran suojissa voi olla tuhansia mätijyviä ja kevättalvella ruskuaispussipoikasia. Kuvassa vasemmalla merikalat syksyllä -23 Jääskelänojan alaosan soraikolla. Poikaset nousevat kutupesistä normaalisti touko-kesäkuun vaihteessa. Kutupesät ovat erittäin herkkiä, ja mikä tahansa häiriö – kuten väärään aikaan kaivaminen – voi tuhota pesän kokonaan ja samalla merkittävän osan seuraavan vuoden poikasikäluokasta. Oikeaan aikaan toteutettuna ja asiantuntevasti tehtynä suurempikin muutos voi olla kaikkien osapuolten kannalta pelkkää win-win-tilannetta.
Mysteeri Jääskelänojalla
Jääskelänojalla tapahtui äskettäin tuntematon kaivuutoimenpide, joka on edelleen ratkaisematta. Kaivinkonetyö kohdistui vain noin 10 metrin matkalle – juuri taimenen keskeisimmälle Jääskelänojan alaosan kutualueelle, ja herkimpään aikaan. Tämän seurauksena kutupesä ja siinä olleet mätijyvät ovat todennäköisesti tuhoutuneet kokonaan. Espoon kaupungin alueen tieylläpidosta vastaavat tahot eivät ole tunnistaneet ketään, joka olisi vastannut toimenpiteestä. Kaupungin puolelta epäillään, että kaivaminen olisi jonkun muun tahon tekemää. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun kaupungin tieylläpidon käytännöt ja taimenen suojelu ovat joutuneet törmäyskurssille.
Laajemmat ongelmat ja kehitystarpeet
Tämä tapaus korostaa vesistöjen ylläpitoon liittyviä haasteita. Vesiuomien kaivaminen, purovesien kunnostus ja tierumpujen ylläpito ovat osa-alueita, joissa tietoisuuden ja tiedonkulun puutteet voivat aiheuttaa suurta haittaa. Taimenen kutualueiden kaltaiset herkät elinympäristöjen elvyttämisessä, kunnostuksissa ja turvaamisessa tarvitaan erityistä huolellisuutta, vastuullista osaamista ja hyvää suunnitelmallisuutta.
Kaupunkivesien haavoittuvuus
Pienet kaupunkipurot, kuten Jääskelänoja, ovat toisaalta äärimmäisen arvokkaita taimenen kutualueita, ja toisaalta myös herkkiä häiriöille. Esimerkiksi huonosti suunnitellut tierummut voivat tukkeutua ja aiheuttaa tulvimista, kun taas suurpiirteinen rakentaminen voi lisätä eroosiota ja heikentää veden laatua. Kaupunkipurojen vedenlaadun riskitekijöitä on toki muitakin, kuten graffitien sekä kattojen pesu. Kestävä ja vastuullinen maankäyttö ja rakentaminen sekä hyvä ylläpito ovat kaikkien etu – niin luonnon monimuotoisuuden, arvokkaiden kalakantojen kuin kaupunkiympäristönkin kannalta.
Opetus ja johtopäätös
Taimenen kutupesät ovat elintärkeä osa luonnonvaraisia kalakantoja, ja niiden suojelu on välttämätöntä. Jääskelänojan tapaus on varoittava esimerkki siitä, kuinka huolimattomuus tai tiedonkulun puutteet voivat tuhota arvokkaita elinympäristöjä. Nyt on korkea aika tiivistää yhteistyötä, edistää tietoisuutta ja kehittää vastuullisempia toimintatapoja, jotta vastaava ei jatkossa toistu. Herkimmät vesialueet ja niihin liittyvät riskitekijät on tärkeää tunnistaa ja tiedostaa – ja toimia aktiivisesti hyötyjen maksimoimiseksi, mutta myös haittojen minimoimiseksi.
Taimenen mätikuva: Pekka Mäkynen. Teksti ja muut kuvat: Henrik Kettunen.