Taimenkoskien kahluurajoitukset päättyvät lähes poikkeuksetta touko–kesäkuun vaihteessa – juuri silloin, kun taimenen pienpoikaset ovat kaikkein haavoittuvaisimmillaan. Missä viipyvät vastuulliset ohjeet ja käytännöt?

Rajoitusten tarkoitus on suojella kutupesiä ja pienpoikasalueita kalastajien aiheuttamalta kulutukselta. Syystäkin: poikaset ovat heti kuoriuduttuaan äärimmäisen hauraita, ja herkkyysjakso jatkuu usein juhannukseen asti. Useimmilla suosituilla koskilla poikaset ilmestyvät kutupesistä kesäkuun 10. tienoilla – mutta rajoitukset poistuvat lähes kuukautta liian aikaisin.

Rajoituksia olisi mahdollista kohdentaa tarkemmin: suojella vain herkimmät alueet riittävän pitkään ja sallia muualla kahlaaminen jo keväällä. Näin voitaisiin keventää rajoituksia ilman, että taimenen poikastuotanto vaarantuu – ja vähentää painetta juuri kaikkein kriittisimpään aikaan.

Kahluurajoituksia olisi mahdollista kohdentaa fiksusti: suojella vain herkimmät alueet ja jatkaa suojaa poikasten tarvitseman ajan yli. Samaan aikaan muualla voitaisiin sallia kahlaaminen aikaisemmin. Tämä vähentäisi painetta kriittisimpään ajankohtaan ja auttaisi säilyttämään herkimmät alueet vahingoittumattomina.

Monilla koskilla iso ongelma on se, ettei alkukauden pienpoikasympäristöjä ole lainkaan. Niitä pitäisi kunnostaa ja varmistaa, ettei niissä kahlata kesäkuun aikana. Niin kauan kuin poikaset pysyvät kutupesissä ja pesien sijainnit tunnetaan, olisi turvallista kunnostaa pienpoikasalueita. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei näitä ympäristöjä ole juuri opittu tekemään – vaikka tarve on huutava.

Kunnostuskirjallisuudessa puhutaan usein pienpoikasympäristöistä, mutta niillä viitataan yleensä loppukesän nollikkaaseen. Se on jo eri vaiheessa elämäänsä ja selviää syvässä, karkearakenteisessa kivikossa. Varsinainen pienpoikanen, 20–40 millinen alkukesän taimen, tarvitsee matalia, hidasvirtaisia, rantaviivan suojaisia elinympäristöjä – mutta näitä ei Suomessa juurikaan huomioida, ei kunnostuksessa eikä kahluurajoituksissa.

Paikoin elinvoimainen emokalasto ja runsaat kutupesät menevät osin hukkaan, jos näitä alkukesän pullonkauloja ei tunnisteta ja ratkaista. Nyt olisi korkea aika tehdä korjausliike – luonnonvaraisen poikastuotannon hyväksi.

Teksti: Henrik Kettunen
Piirros: Sakke Yrjölä