Monet kalakannat ovat heikentyneet siksi, että niiden elinympäristöihin kohdistuvat haitat – kuten vedenlaadun heikkeneminen, kutupaikkojen tuhoutuminen tai vaellusesteet – on aikanaan jätetty huomiotta tai niitä ei ole täysin ymmärretty. Näin on päädytty tilanteeseen, jossa kalakantojen ahdinko on yllättävän isoilta osin seurausta puutteellisesta ympäristönsuojelusta.
Ympäristönsuojelulain kaksi perusperiaatetta ovat:
- Toiminnanharjoittajan pitää olla selvillä siitä, miten hänen toimintansa vaikuttaa ympäristöön (6 §)
- Jos haittaa voi tulla, se pitää estää tai ainakin minimoida (7 §)
Tämä koskee ihan tavallisia asioita: hulevesiä, maankäyttöä, rakentamista, ruoppausta, kemikaaleja, päästöjä – kaikkia niitä, jotka voivat päätyä vesistöihin ja vaikuttaa kaloihin.
Siksi kalavesien omistajalle ja kalastajalle on tärkeää tuntea nämä ympäristönsuojelulain periaatteet. Ei siksi, että laki pakottaa – vaan siksi, että ilman hyvää vedenlaatua, toimivia elinympäristöjä ja puhtaita kutupohjia ei ole myöskään kestäviä kalakantoja. Kun nämä asiat otetaan vakavasti, parannetaan samalla edellytyksiä kalastukselle ja kalojen luontaiselle lisääntymiselle.
Toisin sanoen: ympäristönsuojelu ei ole este kalastukselle – se on yksi sen edellytyksistä.
Ympäristönsuojelunlaki: 527/2014 | Suomen säädöskokoelma | Finlex