Kokemäenjoen vesistö
Kokemäenjoen vesistö on Suomen viidenneksi suurin valuma-alue, kattaa 8% maamme pinta-alasta, eli on 27 000 km²:n suuruinen. Valuma-alue sijoittuu pääosaksi Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnan alueelle, osin Etelä-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen, Päijät-Hämeeseen, Varsinais-Suomeen sekä Satakuntaan.
Näsijärveen vesiä laskee Ähtärin, Pihlajaveden ja Keuruun reiteiltä. Vanajaveteen vuorostaan vesiä laskee Längelmävedeltä, Hauhon ja Vanajaveden reiteiltä. Näsijärvestä vedet laskevat Tammerkosken kautta Pyhäjärveen, jonka alapuolelta Nokianvirran ja Kuloveden alapuolelta alkaa varsinainen Kokemäenjoki, johon yhtyy pohjoisesta Ikaalisten reitti, ja etelästä Loimijoki.
”Nykyisin Kokemäenjoen vesistön vaelluskalakannat ovat vakavassa alennustilassa”
Vesistössä on alunperin esiintynyt monelaisia vaelluskaloja. Kokemäenjoen valuma-alue on aikoinaan ollut mm. hyvin merkittävä ankeriasvesistö. Ankeriaita sekä taimenia istutetaan vesistön eri osiin. Myös järvilohia istutetaan alueen eri muikkujärviin. Kokemäenjoen vesistössä esiintyy myös toutaimia, nahkiaisia sekä harjuksia. Merilohia istutetaan joen alaosiin, ja ankeriaita istutetaan vesistön ylempiin vesiin. Nämä muikkujärvet toimivat myös taimenen kasvuympäristöinä. Taimenen elinkierron ongelmana on osin vaellusesteet eli esim. padot sekä lukemattomat tierummut. Vaelluspoikasikäisinä taimenet pyrkivät hyvin herkästi erilaisista esteistä alas. Osa kuolee jo alasvaelluksella, eikä hengissä pysyneillä ole paluuta. Syystä tai toisesta katkennut vaellus on vaelluskalojen elinkierron suuri heikkous. Yksi Kokemäenjoen vesistön harvoista vapaan nousuyhteyden osa-alueista on Pihlajaveden reitti.
Eräistä Kokemäenjoen latvapuroista löytyy myös puronieriää, joka on haitallinen vieraslaji, ja on paikoin merkittävä uhka samoilla alueilla esiintyville taimenille. Nykyisin Kokemäenjoen vesistön vaelluskalakannat ovat vakavassa alennustilassa.
Kokemäenjoen vesistön taimenistukkaat eivät ole vesistön omia alkuperäisiä taimenia. Alaosien istukkaat ovat ns isojoen kantaa, siinä missä latvoille istutetaan pääosin rautalampelaista taimenia. Evon Luutajoen taimen lienee osittain alkuperäistä, mutta se sitä ei jostain syystä ole istutuksissa haluttu käyttää. Vesistön useilta latva-alueilta löytyy luonnonvaraisia ja geneettisten tutkimusten perusteella eriytyneitä luonnontaimenkantoja. Muutamissa Kokemäenjoen virtavesissä tavataan myös raakkua, joka elinkierron toteutumiseen tarvitsevat lohikalaa toukkien väli-isännäksi. Kokemäenjoen valuma-alueelta löytyvät eteläisen Suomen runsaimmat raakkupopulaatiot.
Kokemäenjoen pääuoman osuus on 112 km pitkä, ja tämä osuudella on 57,5 m putouskorkeutta. Vesivoima on alueen vaelluskalojen suurin uhka ja haaste. Kokemäenjoen alkuperäinen lohikanta on aikoinaan kadonnut. Mereltä noustessaan alin vaelluseste on Harjavallan vesivoimala. Etenkin vesistön alaosaa säännöstellään voimakkaasti vesivoiman tarpeisiin. Vesivoiman haittoja on muutamin paikoin yritetty lievittää mm. kalaistutuksilla. Osalla voimalaitoksista on kalatien rakentamisen velvoite, joka on kuitenkin jäänyt toteutumatta. Yksi tällainen kohde on Tammerkoski, jossa kalatien rakentamisen velvoite on epäonnisesti jostain syystä muutettu kalatalousmaksuksi. Vesistön latvoilla, Ähtärin Inhankoskella on myös menossa pienvesivoima-hanke, jota on jo vuosien ajan käsitelty oikeudessa. Prosessi on vielä kesken.
Kokemäenjoen vesistössä on ennestään yhteensä 26 eri kokoista vesivoimalaa. Pääuoman suurimmat vesivoimalaitokset ovat Harjavallan, Äetsän, Tyrvään, Kolsin ja Melon vesivoimalaitokset. Voimalaitosten ns rakennevirtaama on 320-450 m³/s. Kokemäenjoen keskivirtaama on 240 m³/s. Lukuisten vesivoimaloiden merkittävin haitta vaelluskaloille lienee vesivoiman takia aiheutuva alasvaelluskuolleisuus. Yhdessäkään Kokemäen vesistön vesivoimalassa ei taida olla toimivaa alasvaellusratkaisua vaelluskaloille. Voimakas lyhytaikainen säännöstely vaikuttaa kielteisesti jokiluontoon sekä patojen alapuolella tapahtuvaan lisääntymiseen ja poikastuotantoon. Monilla alueen vesivoimaloilla ei välttämättä ole minkäänlaista velvoitetta, osalla on kalatien rakentamisen ns sallimisvelvoite. Harjavallan ja Äestsän voimaloille on rakentamislupaa myöntäessä aikoinaan asetettu velvoite rakentaa kalatie. Nämä kalatiet eivät kuitenkaan toimineet suunnitellulla tavalla, ja siksi velvoitteet on myöhemmin muutettu. Isojenkin voimaloiden nykyiset velvoitteet ja todellinen kompensaatiot ovat niiden aiheuttamiin haittoihin nähden hyvin vaatimattomat. Velvoitteet olisi syytä ajanmukaistaa mm. vesipuitedirektiivin tavoitteiden mukaisella tavalla. Äetsän ja Tyrvään voimalat on kokonaan UPM:n omistamia. Tämän lisäksi Harjavallan voimalaitosta pyörittävän Länsi-Suomen Voima Oy:n osakkeista 51,1% on UPM:n omistuksessa.
Valuma-alueen muita taimenkartta kohde-esittelyitä: Ikaalisten Poltinkoski, Keuruun reitin Vilppulankoski, Ähtärin reitin Niemisjoki, Evon Luutajoki, Hämeenkyrön Turkimusoja, sekä Nokian Siuronkoski.
Kokemäenjoen ylemmillä alueilta löytyy useita kiinnostavia vaelluskalojen elvytyskohteita sekä aktiivisia kunnostusporukoita. Yksi kiinnostava kohde on Hauhon Vihavuodenkoski. Viinikanjoki sekä Soutujoen Villinkoski. Multian Myllypuro on mediassakin huomiota saanut UPM:n vaelluskala-elvytyskohde. Kiinnostava kunnostuskohde on Hämeenkosken Kumianoja. Kokemäenjoen valuma-alueella toimii hyvin monia eri paikallisia vapaaehtoisia kunnostusporukoita, vaelluskalatoimijoita. Osa projekteista on kokopäiväisten purotalkkareiden tai vastaavien ammattilaisten vetämiä.
Kokemäenjoen alaosien ehkä tunnetuin yksittäinen elvytyskohde on Harjunpäänjoki, jota on kunnostettu. Harjavallan alta on paikoin pyydystetty emolohi ja -taimenia, joita on siirretty Harjunpäänjokeen kutemaan. Harjunpäänjokea on kunnostettu talkoin. Vapaan nousuyhteyden Arantilan ja Ruskilan alueen koskilla kalastetaan syksyisin kudulle pyrkiviä istukkaita, lohia ja taimenia. Aina silloin tällöin alueella tavataan myös luonnonkutua sekä rasvaevällisiä luonnonemoja. Harjavallan voimalaitoksen alle nousee syksyisin myös vaellussiikaa, joita pyydetään emokaloiksi viljelyn tarpeisiin, ja istutetaan myöhemmin poikasena takaisin jokeen. Vaellusiian viljely ja istuttaminen on ollut varsin toimivaa ja tuottoisaa toimintaa, ja on mahdollistanut osaltaan siiankalastuksen merialueella.
Viime aikoina on aiempaa näkyvämmin keskusteltu eri tarpeista ja keinoista edistää Kokemäenjoen sekä siinä esiintyvien vaelluskalojen elvyttämistä. Vedenlaadun haasteita löytyy moneen lähtöön. Yksi Kokemäenjoen viimeaikojen suurin päästö, oli Harjavallan nikkelipäästö, joka tappoi n miljoona vuollejokisimpukkaa. Osa latvavesistä kärsii turvetuotannon aiheuttamista humus- ja happamuusongelmista. Myös erilaisia kalakuolemia on paikoin ja hetkittäin tavattu. Alasvaelluksella olevat ankeriaat silppuuntuvat Kokemäenjoen voimalaitoksissa. Aikoinaan on esitetty tarve selvittää josko Tyrvään voimalaitoksen yläpuolella voisi rakentaa kiinniottolaite ankeriaille, jotta kutukypsät emoankeriaat voisi kuljettaa turvallisesti voimalaitosten ohi.
Kokemäenjoen vesistön eri alueilla riittää myös kalastuksen kestävyyden haasteita. Paikoin valvontaa on sen verran niukasti, ja pelko salakalastuksen osalta on ilmeisen suuri, ettei taimenkannoista ja niiden hyväksi tehtävästä työstä kuten mäti-istutuksista, ja purokunnostuksista välttämättä uskalleta kertoa. Neuvonnan ja valvonnan parantumisen lisäksi tarvittaisiin täsmennyksiä kalastuksen pelisääntöihin, jotta sallittu kalastus olisi paremmin linjassa kalastuslain ja kestävän kalastuksen hengen kanssa.
Kokemäenjoen alaosilla on vielä jokin aika sitten harjoitettu verkkokalastusta jokialueella. Viime aikoina on käyty keskustelua vaelluskalavesistön jokialueella tapahtuvan verkkokalastuksen mielekkyydestä. Myös monilla isommilla järvillä kannattaisi miettiä kalastuksen pelisääntöjä, esim. verkkojen silmäharvuuksia, sekä harkita kiinteiden pyydysten käyttörajoituksia vaelluskalojen tärkeimmillä kulkureiteillä sekä kutualueiden edustoilla.
Muualla aiheesta:
Kokemäenjoki ja sen voimalaitosten kalatalousmaksut
Kokemäenjoen reitin kunnostusyhdistys ry
Kalakannoille aiheutuneet vahingot ja niiden kompensointi Kokemäenjoen vesistössä Nokian alapuolella
Killin Voima Oy on hakenut lupaa rakentaa tippavoimalan Ähtärin Inhankoskeen
Villinkoski takaisin, vaikka kivi kerralla
Mun Kokemäenjoki on tärkeä -facebookryhmä
Harjavallan nikkelipäästö – wikipedia
Näsijärven lohikalayhdistys ry
Kokemäenjoen vesistöalueen vesivisio
Taimen voi elää Tampereen taajamapurossa
Tulevaisuudenkuva: Tammerkosken padot puretaan ja kuohut palautetaan
Kokemäenjoen vesistö -wikipedia
Koilllis-Satakunnan Sähkö Oy – Ikiwirta
Tampereen sähkölaitos – vesisähkö
