Taimenen elinkierto ja etenkin alku, eli mäti- ja pienpoikasvaihe on hyvin herkkä ja kriittinen. Alkuvaiheessa tapahtuu aina varsin merkittävä luonnonvalintaan liittyvä kuolleisuus. Jos elinympäristö on syystä tai toisesta alennustilassa, nousee alkukauden kuolleisuus entistäkin suuremmaksi. Perattujen tai alennustilassa olevien ympäristöjen kunnostuksilla pyritään vastaavasti palauttamaan taimenympäristöjen tuottavuus. Kun virtavesiä kunnostetaan, odotetaan sillä olevan positiivinen vaikutus luontaiseen poikastuotantoon. Toisinaan soraikot voivat tosin peratussakin koskessa toimia ja tuottaa hyvin poikasia (kuva 1).
Taimenen elinkierron kriittisimmät asiat tapahtuvat kutemisen ja ensimmäisen juhannuksen välisenä aikana. Toinen kriittinen vaihe on talvehtiminen. Jos taimenen elinkierron alkuvaiheen kuolleisuus on luonnottoman suurta, jäävät vanhemmille poikasille kunnostetut habitaatit tyhjiksi vaikka olisivat kuinka hyvät. Taimenkannan elvyttäminen edellyttää elinkierron tuottavuuden pullonkaulojen tunnistamista, ja korjauksia.
Kysymys kuuluukin, että kuinka paljon kunnostukset ovat parantaneet tilannetta. Onko lähtötilanne selvillä? Tehdäänkö riittävän kattavaa taustaseurantaa ja kriittisten muuttujien tunnistamiseksi? Seuranta on Suomessa tähän asti ollut niukkaa ja isoilta osin puutteellista. Selkeän myönteisesti ja pysyvästi poikastuotantoa parantaneet kunnostukset on Suomessa harvassa. Muita tekijöitä on esim. liikakalastus, vaellusesteet, vedenlaatu, istutukset yms.
LUKE:n virtavesien kunnostustutkimuksia vetävä erikoistutkija Ari Huusko kutsui syksyllä 2018 alan asiantuntijoita tutkimushanke-palaveriin (kuva 2) keskustelemaan kunnostuksiin ja taimeneen liittyvän seurannan ja tutkimuksen tarpeista. Virtavesien kunnostuksia on Suomessa tehty jo 40 vuoden ajan. Suomessa tulokset ovat jääneet harmillisen laihoiksi. Maare Marttilan väitöskirjan (linkki 1.) perusteella Suomessa kunnostetuista koskista 20 vuoden seurannan perusteella poikastiheydet ovat vain kaksinkertaistuneet. Ennen kunnostuksia tiheys oli n 4 poikasta / 100 m2, ja jälkeen alle 8 poikasta / 100 m2.
LUKE:ssa epäillään että keskeisimmät ongelmat liittyvät kutusoraikkoihin, alkukauden pienpoikasympäristöihin, sekä talvehtimiseen. Tähtäimessä on löytää jatkoa ajatellen sopivia seuranta- ja tutkimuskohteita eri puolilta Suomea, missä soraikkojen ylläpidon vaikutuksia voitaisiin selvittää vastaavasti kuin miten ruotsalainen Daniel Palm on tutkinut. Palmin väitöskirja-aineiston (linkki 2, 3) perusteella kunnostuksilla mädin selviytyminen poikasiksi parani kuusinkertaiseksi, verrattuna kunnostamattomaan koskeen. Loppukesän nollikkaita oli kunnostetuilla alueilla kahdeksan kertaa enemmän kuin kunnostamattomilla alueilla.
Vaelluskala ry:nä emme halua ottaa kantaa tutkimuksiin. Ne käynnistyvät, jos ovat käynnistyäkseen. Olennaista on edistää virtavesien kartoituksia, kunnostuskohteiden ja taimenkantojen seurantaa. Kaikki tällainen seuranta antaa erittäin hyödyllistä taustatukea mahdollisten tutkimusten ja ennenkaikkea taimenkantojen elvyttämisen tueksi. Hakusessa on löytää valtakunnallisesti erilaisia kohteita, missä toimenpiteiden vaikutuksia voitaisiin vapaaehtoispohjalta dokumentoida ennen vs jälkeen. Mistä löytyy ja ketkä ovat kiinnostuneita osallistumaan seurantaan?
http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526217253.pdf
https://www.forskning.se/2007/11/20/flottledsaterstallning-bra-hjalp-till-oringen/
https://pub.epsilon.slu.se/1649/1/Kappa.pdf