Mitä tarkoittaa jos kunnostuksista ja taimenten kutemisesta huolimatta taimenvedet ovat “puolikuolleita”? Asiallisella priorisoinnilla, hyvällä osaamisella ja kattavalla seurannalla parannukset pitäisi olla osoitettavissa. Vai, tyydymmekö puolikuolleisiin taimenvesiin, toimimattomiin teknisiin kalateihin tai turhiin istutuksiin?
Taimenet ja niiden elinympäristöt ovat erottamattomasti vuorovaikutuksessa keskenään. Vaellustaimenen toimiva elinkierto ja vaelluspoikastuotanto on monen eri tekijän summa. Taimenvesien elvyttämisessä on syytä pitää jalat maassa ja pää kylmänä, nähdä ns iso kuva, ja toimia realistisesti sekä pitkäjänteisesti. Parempiin tulokseen päästään vesiluonnon todellisen elpymisen, paremman riskienhallinnan sekä aidosti kestävämmän kalastuksen myötä. Syntyvyyden ja kuolleisuuden tekijät pitää oppia ymmärtämään.
Jos halutaan tuloksia ja vaikuttavuutta, on syytä suhtautua kriittisesti pinnalliseen näpertelyyn ja ennenkaikkea viherpesuun. Hyvä seuranta, tietoisuus, ymmärrys ja onnistumiset kulkevat käsikädessä. Asioita ei saisi liikaa jättää sattuman varaan. Bulkkikunnostuksista pitäisi siirtyä seurantaan perustuviin täsmäkunnostuksiin, oppimisen ja osaamisen vahvistamiseen. Taimenvesien ja -kantojen myönteiset kehitystrendit on paras onnistumisen mittari.
Tiedätkö mihin suuntaan missäkin mennään – ja minkälaista korjaussarjaa taimenvesien tutkimuksessa, elvyttämisessä ja kalavesien kehittämisessä tarvitaan? Onko seurantaa ja avoimuutta tarpeeksi? Pitääkö olla tyytyväinen? Kyllä vai ei? Peiliin katsomisen paikka?
