“Vesilainsäädännössä on jo keskiajalta lähtien ollut säännökset siitä, miten kalankulku tulee turvata esteitä vesistöön tehtäessä. Rajoitussäännökset ovat eri vaiheissa osin lieventyneet teollistumisen myötä, osin myös tiukentuneet ympäristönsuojelun vaatimuksista johtuen. Nykyisen vesilain säännökset perustuvat edeltäjiensä tapaan siihen, että erityisesti valtaväylässä kalankulun tulee säilyä rakentamisen tai muun toimenpiteen yhteydessä.” Lähde: Oikeustiede: kalatalouslvelvoite
Kalatalousvelvoite on vesistöhankkeiden yhteydessä kalankulun turvaamiseksi lupapäätöksessä vesistöhankkeen asianomaiselle eli haitan aiheuttajalle langetettu velvoite. Vesitalousluvat on tähän asti olleet toistaiseksi “ikuisia”. Tämän takia velvoitteissa voi helposti olla hyvinkin isoja eroja, riippuen siitä kuinka kauan sitten, missä olosuhteissa ja millä haittojen ymmärryksellä päätöksiä on aikoinaan tehty. Jos lupapäätöksen jälkeen “olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet”, voidaan kalatalousvelvoitteet päivittää vastaamaan nykyistä käsitystä aiheutetuista haitoista ja niiden kompensaatioista. Tällaiset oikeusprosessit on käynnistetty Kemijoen ja Iijoen osalta. Vastaavia prosesseja on alustavasti valmisteilla myös eräiden muiden rakennettujen vaelluskalavesistöjen osalta.
Oma lukunsa muodostavat ne tapaukset missä vesivoimalaitokselle on jo kauan sitten langetettu velvoite rakentaa kalatie, tai jotain muuta vastaavaa, mutta missä asianomainen ei ole ryhtynyt sitä toteuttamaan, tai että lupaehtojen kalatalousvelvoitteita ei joiltain osin ole lainkaan toteutettu. ELY-keskussa toimii lupavalvontayksikkö. Lupavalvonnan resurssit ovat sen verran vähäiset, ettei viranomainen tee proaktiivisesti lupavalvontaa. Tämän takia Suomesta löytyy joitakin käytössä olevia vesivoimalaitoksia, tai patoja, joiden lupa-asiakirjoja ei ole löytynyt. Ihan aina ei tiedetä onko sellaisia koskaan edes ollutkaan.
Padottujen jokien vaelluskalojen elvyttämiseen liittyy monimutkaisia ja usein pitkiä oikeudellisia prosesseja. Vaikka jokin pato on rakennettu luvatta, tai lupaehtojen vastaisesti, kuten esim. Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken pato, vaatii myös purkaminen vesiluvan. Jos jokin asia on tehty luvatta, tai lupaehtojen vastaisesti, voi haitan kärsijä tai muu asianomainen tehdä asiasta kirjallisen hakemuksen & selvityspyynnön AVI:in asiasta. Tällaiseen hakemuksen pohjalta AVI tekee päätöksen, joka voi olla esim että vesistöhaitan aiheuttajan pitää hakea lupa asialle. Tällöin myös velvoitteet tulee päivitettyä.
Kansallisen lainsäädännön tulee noudattaa vesipuitedirektiiviä. EU onkin jo useaan otteeseen antanut moitteita Suomelle vesipuitedirektiivin heikon toteuttamisen johdosta. Jos Suomi ei korjaa ja tehosta vesienhoidon käytäntöjä, varmista kalojen turvallista kulkemista tai ympäristövirtaamaa riittävän hyvin, voi EU langettaa Suomen valtiolle sakkoja.
- Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet
- Lapin ELY-keskuksen hakemus Kemijoen kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi
- Selvitys Suomen alle 5 MW vesivoimalaitosten sekä niihin välittömästi liittyvien säännöstelyhankkeiden vesilain mukaisten lupien kalatalousvelvoitteista
- Vesilain mukainen hallintopakko
- Helsingissä paljastui yllätys: Vanhimmalla yhä käytössä olevalla vesivoimalalla ei ehkä olekaan tarvittavaa lupaa – ”Ei tämä kelpaa”