Pienvesivoima aiheuttaa vesiluonnolle ja vaelluskaloille suhteellisen ison ja merkittävän ekologisen haitan, etenkin jos sitä vertaa tuotetun sähkön määrään. Tämän takia on viime aikoina alettu puhumaan haitallisimpien pienvesivoimaloiden alasajosta ja turhimpien patojen purkamisesta. Jonkin verran on myös konkreettisia konkreettisia pyrkimyksiä. On myös asioita joissa mennään toiseen suuntaan, eli prosesseja jossa eräät yrittävät betonoida pienvesivoiman asemaa, tai jopa käynnistämään uusia pienvesivoimaloita.
Kaikki sellaiset toimet jotka mahdollistavat pienvesivoiman jatkumista tai keventävät pienvesivoiman velvoitteita, käytännössä suojelevat ja edistävät sitä. Pienvesivoiman isoin haaste on tuottaa sähköä kannattavasti. Taloudellisen realiteetin takia aika isolla osalla pienvesivoimaloilla ei ole oikein minkäänlaisia velvoitteita, luvat voivat olla aataminaikaisia, tai vaikka on velvoitteita, esim. kalatien rakentamisen velvoite, on sellainen kylmästi jätetty toteuttamatta, koska ei ole varaa. Jos toiminta ei kannata muuta kuin vastuuttomasti toteutettuna, ei siihen kannata ryhtyä, tai homma kannattaisi pyrkiä ajamaan hallitusti alas. Myös pienvesivoiman tulee kantaa oma yhteiskuntavastuunsa, ympäristövirtaamien sekä myös toimivan alasvaelluksen osalta – faktoja vääristämättä.
Jos vesilaki ja kalatalouden edunvalvonta toimisi, olisi ympäristölupien kalatalousvelvoitteet asialliset, patojen vieressä olisi luonnollisen ohitusuomat, ympäristövirtaamat ja toimivat alasvaellusratkaisut. Mitä kauemmaksi asiasta jäädään, sen vähäisempää on harjoitetun vesivoiman konkreettinen vastuullisuus.
Case: Koskienergia Oy – kalasilppurit ja tekniset kalatiet
Koskienergia Oy on suomalainen pienvesivoimakonserni, joka omistaa n 30 pienvesivoimalaa. Mustionjoella voimayhtiö teki tiivistä yhteistyötä ympäristöjärjestöjen kanssa, ja saivat sinne junailtua luonnonmukaisten kalateiden sijaan vahvalla yhteiskunnan rahoituksella tekniset kalatiet, vaikka tiedettiin alasvaellukseen liittyvän suuria ongelmia. Laitokset silppuavat kaikki ankeriaat. Myös muilla Mustionjoen kaloilla on ollut ja on edelleen erittäin korkea alasvaelluskuolleisuus. Jos edunvalvonta olisi toiminut olisi heikosti vaikutuksen teknisten kalateiden sijaan rakennettu luonnonmukaiset ohitusuomat, tai ainakin yksi pienvoimala olisi purettu.
Pari vuotta sitten Koskienergia Oy:llä oli jo lupa rakentaa uudelleen Kuhankosken voimala. Yhtiöllä ei ollut rahaa. Hanke nytkähti eteenpäin vasta kun Työ- ja elinkeinoministeriö myönsi yritykselle 2,875 M€:n avustuksen. Kuhankoski toimii käytännössä keskisuomalaisen taimenen vaellusreitin pullonkaulana. Kukaan ei tiedetä kuinka suuren kuolleisuuden Kuhankosken laitos on aiheuttanut, tai kuinka tilanne muuttuu uuden laitoksen myötä. Vesitalousluvan päätöksessä alasvaelluskuolleisuutta ei oltu huomioitu. Laitoksella on aiemminkin ollut tekninen kalatie, jossa kalat ovat loistaneet poissaolollaan. Ei ole mitään syytä olettaa että uusi laitos tarkoittaisi mitään parannusta, paitsi että investointi betonoi haitallisen pienvesivoiman pitkäksi aikaa osaksi keskisuomalaisen taimenen merkittävää vaelluksen pullonkaulaan.
Tekninen kalatie on yksi tehokeino maksimoida virtaama vesivoimalan turbiineihin, eli tuloksen maksimointi, ja kulujen minimointi. Erityisen hyödyllisiä tekniset kalatiet on voimayhtiöille jos hankkeelle saadaan yhteiskunnan tukea, niin kuin Mustionjoella. Mustionjoelle suunniteltiin alunperin luonnonmukaiset kalatiet. Raaseporin kaupungista kerrottiin että Koskienergia Oy oli ilmoittanut että talvella ei sitten turbiinien ohi mene tippaakaan vettä. Tällaisen voimayhtiön sanelun perusteella Mustionjoelle tuli kaikkien pettymykseksi tekniset kalatiet.
Kaikkeen bisnekseen liittyy aina mahdollisuus että omaisuudesta ja laitteista voi käydä kauppaa. Kun kiinteistö vaihtaa omistajaa, on myyjän mahdollista rahalla tehdä jossain muualla jotain omaa intressiään paremmin edistävää. Koskienergia Oy on aiesopimuksella luvannut myydä Kuusinkijoen Myllykosken voimalaitoksen neljällä miljoonalla. Jos yhtiö saisi tällaisen kaupan, olisi sillä reilusti pelimerkkejä toteuttaa muissa omistamillaan voimalaitoksilla pienvesivoimaa betonointia edistäviä investointeja.
Myllykosken ennallistaminen, nousureitin avautuminen tai vesivoima aiheuttaman katkokäytön vähentyminen on tietty paikallisesti hyvä asia. Kannattaa toki aina myös tiedostaa että mihin hintaan ja millä laajemmilla seurauksilla asioita edistetään. Jos tällainen neljän miljoonan euron kauppahinta määrittää tippavoimaloiden alasajon hintatason, tulee haitallisen vesivoiman vastuullisuuden edistyminen jäämään jatkossa harmillisen vähäiseksi. Asia on periaatteessa hyvä, mutta hinta on posketon. Koohtuuttoman korkea lunastushinta tulisi merkittävästi hidastamaan muiden vastaavien tippavoimaloiden alasajoa, koska niitä on periaatteessa runsaasti, ja rahaa on lunastuksiin ja ennallistamisiin hyvin rajallisesti. Olennaisinta olisi velvoitteiden ajanmukaistaminen vastaamaan aiheutettua haittaa. Silloin voimaloiden käypä arvo olisi vain murto-osan nykyisistä hinnoista.
Koskienergia Oy on käytännössä vaelluskalojen “silppurikonserni”, jonka toiminnan kannattavuus perustuu siihen että se itse ei mieluiten kustanna oman toiminnan vastuukysymyksiä laisinkaan, ja repii taloudellisen kannattavuutensa jokiluonnon ja vaelluskalojen selkänahasta. Tällaisen virtavesiluontoa ja vaelluskaloja panttivankinaan pitävän yhtiön kanssa kaveeraaminen on kyseenalaista.
Ympäristönormien ajanmukaistaminen eli vesilainsäädännön reippaampi uudistaminen olisi keskeistä kalatalouden ja vesiluonnon edunvalvonnassa. Ajanmukaisten ympäristönormien kuuluisi hinnoittella haitat ja markkinaehtoisesti ohjaa toimintaa siten että aiheuttaja maksaa periaate toteutuu. Vastuu kuuluu toiminnan harjoittajalle. Tällaisessa tilanteessa pienvesivoima alkaisi omalla painollaan poistumaan kuvioista, sen sijaan että siihen edelleen investoidaan, ja kuvitellaan satsaukset hyödylliseksi ja ympäristön kannalta vastuulliseksi energianmuodoksi. Pienvesivoiman ylösajo on isossa kuvassa edesvastuutonta.
Koskienergia Oy:n yksi Etelä-Pohjanmaan tuoreimmista investoinneista on vuoden 2012 Ähtärin reitin yläosaan rakennettu 0,8 MW:n Ryötön pienvesivoimala. Tämän laitoksen käynnistämisen ehtona oli että yhtiön piti viiden vuoden sisään esittää kalatien rakentamisen suunnitelma. Vastuuta ja kustannuksia pakoileva energiayhtiö ei tee mitään ennen kuin on ehdottoman pakko. Nyt voimayhtiö esittää Ryötön voimalaan teknistä kalatievaihtoehtoa, jota perustelevat sillä että Mustionjoen kahteen alimpaan voimalaitokseen rakennetut tekniset kalatiet toimivat vesiensuojeluyhdistyksen tutkimusten mukaan moitteettomasti. Ja tämähän ei pidä paikkansa, koska kaikki ankeriaat silppuuntuvat tuolla, eikä vaelluskalan toimivaa elinkiertoa ole vieläkään saatu osoitettua. Luvattuja alasvaellusratkaisuja on vain osin toteutettu. Tekninen kalatie olisi vain osan vuotta auki, ja vain 0,5 kuution virtaamalla.
”Suurempi virtaama nostaisi kalatien toteutuskustannuksia ja aiheuttaisi kohtuutonta haittaa vesistön tärkeälle käytölle vesivoimantuotantoon”, perustelee Koskienergia Oy.
Jos Koskienergia Oy saa Ryötön voimalan osalta tahtonsa läpi, tulee myös sinne taas yksi toimimaton tekninen kalatieratkaisu, ja viereiseen luonnonkoskeen olematon ympäristövirtaama, jos sitäkään. Pienvesivoimala ja luonnonkoski on mahdoton yhtälö. Vesivoima vie keskeisiltä osin koskesta ja kaloilta veden. Ilman asiallista edunvalvontaa Ryötön kosken virtaama tulee kuivumaan säännöllisesti kokonaan, ja alueen vähäiset vaelluskalat tulevat taatusti katoamaan. Ryötön kalatiesuunnitelman kuulutuksen ja hakemusasiakirjojen nähtävilläpito on 12.11. – 20.12.2021 aluehallintoviraston verkkosivuilla, os. https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/1871184
Kuva 1 Ryötönkosken voimala. Kuva 2, Rytönkoski astetta pienemmällä ympäristövirtaamalla ja kuva 3, isommalla ympäristövirtaamalla. Kuvat: Johannes Sulkava
