Suomessa on kunnostettu koskivesiä jo noin 40 vuotta. Näihin kunnostuksiin on käytetty nykyrahaksi muutettuna ehkä 100 miljoonaa euroa. Toiset karkeat 100 miljoonaa on käytetty teknisiin kalateihin. Toimenpiteiden vaikuttavuutta ja tuottavuuden pullonkauloja ei usein juuri tunneta. Seurantatietoa on usein liian vähän, tai tieto on turhan pinnallista. Kunnostusten tulokset ovat usein jääneet laihoiksi, ja vesistöjemme vaelluskalat ovat yhä pääosin uhanalaisia.

Sähkökoekalastamalla selviää rajallisen koealan tietyn hetken kalatiheys. Sen sijaan koekalastus ei kerro isoa kuvaa, eikä nykytilan taustan syy-seuraus-suhteista. Jos ei osata tunnistaa tuottavuuden pullonkauloja, ei elvytystoimenpiteille useinkaan saada osumatarkkuutta – eikä vaikuttavuutta. Elvyttämisen suunnitteluun tarvitaan vahvempaa ja parempaa tietopohjaa. Asioita pitäisi osata tarkastella riittävän kattavasti ja pitkäjänteisesti.

Kunnostusten onnistumista voidaan arvioida paremmin vasta kun tiedetään että koskessa on tapahtunut kutua. Pitää myös tuntea emokalastot, tehdä kututarkkailua sekä kutupesälaskentaa. Pitää tuntea vaelluskalojen koko elinkierto, kutupaikkojen toimivuus, pienpoikasympäristöt, mahdolliset vaellusesteet, vedenlaatukysymykset sekä kalastuksen vaikutukset. Merkittäviä tuottavuuden pullonkauloja voi olla monissa eri asioissa.

Jos halutaan uskottavampaa ja tuloksellisempaa virtavesien ja vaelluskalakantojen elvyttämistä, tarvitaan uudenlaista kokonaisvaltaisempaa otetta elvyttämisen edistämiseen. Tarvitaan parempaa paikallista luonnontuntemusta sekä osaamista. Mitä enemmän ja asiallisempia maastotutkimuksia tehdään, sen paremmat eväät ymmärtää nykytila, ja tunnistaa vaikuttavaan elvyttämiseen tarvittavat korjaustoimet.