Taimenen ja muiden uhanalaisten vaelluskalojen elinkierrossa on monenlaisia ongelmia, kuten vaellusesteet, liikakalastus, heikko vedenlaatu sekä heikentyneet kutu- ja poikasympäristöt. Vesistöt ovat tyypillisesti moniongelmaisia. Suomessa on tehty paljon oikeansuuntaisia parannuksia, mutta tulokset jättävät vielä toivomisen varaa. Liian usein on jokin pieni heikko lenkki jäänyt huomaamatta. Monipuolisemmalla seurannalla voisi kussakin vesistössä tunnistaa tuottavuuden tärkeimmät pullonkaulat. Tiedon avulla päästään toteuttamaan täsmätoimia ja siten entistä parempiin tuloksiin. Täten taimenkannat olisivat elvyttävissä ainakin viisinkertaisiksi, sanoo väitöskirjatutkija Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä.
Kuva: Miikka Pulliainen
Suomessa vuosittaisista sähkökoekalastuksista saatuihin aikasarjoihin perustuvien perinteisesti toteutettujen koskivesien kunnostusten myötä vaelluskalojen poikastiheydet ovat keskimäärin tuplaantuneet kahdeksaan poikaseen per 100m2. Tämä on kuitenkin vaatimaton parannus, koska hyvissä vaelluskalojen kutukoskissa poikastiheydet voivat olla 100-200 kpl / 100m2, tai jopa enemmän. Koskikunnostukset eivät anna haluttuja vaikutuksia, jos ongelmia aiheuttavat esimerkiksi vedenlaatu, vaellusesteet tai liiallinen kalastus kasvualueella. Tuloksia tulee vasta kun kokonaisuus saadaan toimimaan.
Monipuolisempi seuranta on avain vaikuttavaan elvyttämiseen
Kun vaelluskalojen kutualueilla tehdään kalastoseuranta, tarkoittaa se käytännössä sähkökoekalastuksia. Tämä kertoo luotettavasti koealan kalalajiston ikärakenteen. Sen sijaan sähkökalastus ei kerro ongelmien tai kunnostustoimenpiteiden syy-seuraus-suhteista. Aina ei pystytä tekemään edes sähkökoekalastusta. Puutteellisen tiedon turvin ei kyetä tunnistamaan elvyttämisen ongelmia. Alkuun päästäisiin monissa kohteissa jo pelkän kutupesälaskennan avulla. Jos saadaan tietoa siitä onko koskessa kudettu, on jo paremmat eväät arvioida koskenkunnostuksen onnistumista.
Haaganpurolla kesänvanhojen taimenten poikasikäluokka on 2022 noin 30-50 kertaa runsaampi kuin vuonna 2016.
Jos taas seuranta on puutteellista, jää elvytyksen osumatarkkuus ja vaikuttavuus yleensä hyvin heikoksi. Parhaisiin tuloksiin päästään tekemällä kohteilla kutualueiden kaltevuusmittauksia sekä kutupesä- ja pienpoikaslaskentoja. Kutupohjien virtausolot ja kaltevuudet on tärkeätä mitata ja säätää toimiviksi. Ilman kaltevuusmittauksia kunnostetuista kutupaikoista soraikot voivat helposti joko huuhtoutua pois tai liettyä. Molemmissa tapauksessa lisääntyminen voi helposti kärsiä. Seurantatiedolla, ja sen avulla tehtävillä virtausolojen täsmäkorjauksilla kutualueet voi saada helposti tuottamaan moninkertaisesti pienpoikasia.
Helsingin Haaganpuro on edellä esitetystä hyvä esimerkki. Seurannan ja täsmäkorjausten avulla taimenkanta on saatu Haaganpurossa tehokkaasti elvytettyä. Purolla kesänvanhojen taimenten poikasikäluokka on 2022 noin 30-50 kertaa runsaampi kuin vuonna 2016. Vapaaehtoisten talkooporukoiden aikaansaamia vastaavia kohteita löytyy monia muitakin ympäri Suomea. Onkin syytä korostaa, että toimeen tarttumalla on vastaava kohde muutamassa vuodessa kenen tahansa ulottuvilla.