Voivatko ennätystulvat tärvellä taimenten kutupesiä

Jos koskeen on kunnostuksessa tuoreeltaan lisätty luonnottoman paljon kuohkeaa soraa, mihin taimenet ovat tehneet luonnottoman korkeat ja kuohkeat pesät, voivat tulvat liikutella soraa. Siltä osin vastaus otsikkoon on myönteinen. Normaalisti tulvat eivät aiheuta taimenen luonnollisille ja rakenteellisesti oikein tehdyillä kutupesille haittoja. Tulvat eivät ole uhanalaisten taimenten tärkeille kutualueille ongelma, vaan pikemminkin mahdollisuus.

Jos tavanomaisiin joki- tai purovesiin tehdään oppikirjojen mukaiset kutupaikat, on soraikon huuhtoutuminen suhteellisen lyhyessä ajassa paikoiltaan pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä ettei tavanomaisissa koskenkunnostuksissa osata huomioida hydrologisia tekijöitä riittävän hyvin. Jos sorat laitetaan rakenteellisesti huonoon paikkaan, liian kapeaan tai liian jyrkkään uomaan, seuraa tästä soraikon huuhtoutuminen, joka ei kylläkään ole tulvan syytä, vaan epäonnistuneen kunnostuksen seurausta. 

Jotkut epäilevät että virtausten äärevöityminen aiheuttaa kutusoraikkojen huuhtoutumista. Isompi virtaama ei aina tarkoita että virrannopeus soraikolla kasvaa ja huuhtoutumisen riski kasvaa. Jos on kaksi vesistöä jossa yhdessä maksimitulva on 100 kertaa alivirtaamaa suurempi ja toisessa vastaavasti vain esim. 40 kertaa. Molemmissa tapauksissa taimenen kutu voi onnistua ja lisääntyminen voi toimia, jos paikka on osattu kunnostaa rakenteellisesti oikein. Jos haluaa että kutu onnistuu ja soraikot pysyvät tavanomaisen hyvin paikoillaan, pitää kunnostuksissa kutupaikat osata tehdä oikeisiin paikkoihin ja vaikuttavaa kosken muotoilua.

Jos sanoo että isommassa virtaamassa riski huuhtoutua on suurempi, voisi yhtä hyvin sanoa että isommassa virtaamassa liettymisen riski kasvaa. Isommassa virtaamassa tapahtuu eroosiota ja partikkelia liikkuu helposti enemmän. Muuttuvan virtauksen vaikutus soraikkoon riippuu uoman morfologiasta ja soraikon paikasta. Jollekin kohdalle isompi virtaama tarkoittaa pikemminkin virran nopeuden hidastumista. 

On aika harvinaista että vanhemmissa ja asettuneissa soraikoissa tapahtuu huuhtoutumista. Huuhtoutuminen on sitä että virta liikuttaa ja lajittelee kosken pohjamateriaalia virtauksen puolesta astetta sopivampiin paikkoihin. Siksi voi ajatella, että jos tulva on siirtänyt soraa, niin se saattaa myös joskus olla kalojen kannalta hyväkin asia. Jos alueella on paljon liettynyttä soraikkoa, jossa virtaus kasvaa, saattaa se tarkoittaa että paikka puhdistuu ja aiemmin toimimaton kutupaikka alkaakin tuottamaan poikasia. Tulvat liikuttavat puita ja risuja. Ne voivat muuttaa virtausoloja vaihtelevalla tavalla, rajustikin. Asiat riippuu ja roikkuu aika monesta eri tekijästä ja lähialueen olosuhteesta.

Ilmastonmuutoksen takia virtaamat toki äärevöityvät. Kutusoraikoille se tarkoittaa että hydrologiset lainalaisuudet huolehtivat ajan kanssa siitä, että kutusoraikot asettuvat ajan kanssa paikkoihin jossa ne pysyvät. Tämä on lisähaaste kunnostajille. Siinä punnitaan ymmärrys ja osaaminen huomioida hydrologiset lainalaisuudet ja hienosäätää kunnostettava uoma, sen muodot ja kaltevuudet olosuhteisiin sopivaksi. Mitä enemmän kunnostus on vinksallaan, sitä enemmän tulvat muokkaa paikkaa toisenlaiseen uuteen asentoon kunnostuksen jälkeen.

Tulva ei ole uhka ja ongelma, pikemminkin eräänlainen kunnostusapulainen – ja soranmättötapauksissa eräänlainen ”perälauta”. Se miten tulva muokkaa ja ”kunnostaa” virtavesiä on ainakin vaelluskalojen kutupohjien näkövinkkelistä äärimmäisen kiinnostavaa seurattavaa. Sellaiselle joka ymmärtää miten tulvat toimii ja vaikuttaa, on paljon helpompi saada koskenkunnostukset ainakin soraikkojen ja lisääntymisen osalta onnistumaan. Valitettavasti vaelluskalojen kutupohjat eivät laajemmin ole seurannan kohteena. Tämän takia vissiin osa alan ammattilaisista ei vielä ymmärrä kutupohjien virtausolojen merkitystä. 

Mäti on talvella soran sisällä kutupesissä suojassa. Ainakin Vantaanjoella tulva pyyhkäisee yli jossain vaiheessa reilusti ennen mätijyvien kuoriutumista. Tulvan ajankohdalla on minimaalinen merkitys verrattuna asialliseen kunnostuksiin. Jos vaelluskalojen elvyttäjillä ja kunnostajilla olisi hydrologista ymmärrystä ja osaamista, ymmärrettäisi luonnollisten tulvien vaikutukset, plussat ja miinukset, ja hommat toimisivat vaelluskalojen lisääntymisen osalta.

Maassamme on merkittävä koskivesien kunnostusosaamisen vaje. Mitä enemmän ilmasto ja virtausolot muuttuvat, sen suurempi merkitys sillä että löytyy ymmärrystä ja osaamista vaikuttavien kunnostusten aikaansaamiseksi. Toki vedenlaadulla on aina jonkinlainen vaikutus kudun onnistumiseen. Mitä puhtaampi vesi, sen parempi. Savipartikkeli ei kuitenkaan ole taimenen näkökulmasta sieltä haitallisimmasta päästä. Hyvinkin savisameissa vesissä syntyvyys ja poikastiheydet voivat olla toisinaan jopa huippuluokkaa. Luonto voi toisinaan yllättää jopa positiivisesti. Tulva on taimenten kutupaikkojen näkökulmasta hyvin kiinnostava luonnonilmiö, mm. kalojen liikkumisen kannalta. Veden ja kalojen vapaa liikkuminen ei ole uhka, vaan pikemminkin mahdollisuus!

ps. Tulviin liittyen ravinnekuormitukset on toki Itämeren kannalta hyvin huono asia.

Haku

Mitä tänään tutkittaisiin? Perehdy taimenen tilaan esimerkiksi seuraavien listauksien kautta:

Taimenkartta somessa