Vaikka taimenen elvytyshankkeissa on rannikolla saatu jonkin verran onnistumisia, on tilanne Järvi-Suomen alueella huolestuttavan heikko. Nykytoimilla vaelluskalojemme, järvilohen ja taimenen uhanalaisuus, ei taida vielä muuttua olennaisesti paremmaksi. Vaikka tulevassa hallitusohjelmassa tehtäisiin vastaavia vaelluskalalupauksia, kuin kahdessa aiemmassa, ei miljoonainvestoinnit vielä todennäköisesti riitä. Elinkierron elvyttämisessä on aivan liikaa monenlaisia esteitä ja kuolleisuuden tekijöitä, plus että lisääntymisen edistämiseen tähtäävät kunnostukset eivät keskimäärin ole olleet läheskään niin vaikuttavia kuin on toivottu. Onnistumisia on ollut liian harvassa, ja epäonnistumisia liikaa. Onko trendi käännettävissä paremmaksi? Ehdottomasti pitäisi olla, etenkin jos on osaamista ja tahtotilaa. Asiahan riippuu myös siitä miten useammin asianomaiset tekevät korjausliikkeitä, ottavat opiksi, aktivoituvat ja tekevät enemmän ja aiempaa hyödyllisempiä asioita.

Paremmalla seurannalla, ymmärryksellä ja harkinnalla vaelluskalojen elvyttämiseen vaikuttavuutta:

1.     On todennäköistä että, sisävesien taimen heikkenee seuraavassa luokituksessa erittäin uhanalaisesta äärimmäisen uhanalaiseksi – järvilohta unohtamatta. Yleinen uhanalaisuuden luokitus kertoo toki yleisistä trendeistä. Eri kalakantojen ja vesistöjen osalta hajontaa ja vaihtelua on hyvin paljon. On yksittäisiä onnistumisia, siinä missä löytyy useita tapauksia missä kalakannat ovat taantuneet tai pysyneet muuttumattomina, vaikka niiden elvyttämiseksi on tehty suuria ponnistuksia. Jossain tapauksissa kalakannat ovat jopa elpyneet, vaikka siellä ei ole tehty varsinaisia elvytystoimia. Silloin elinympäristössä, olosuhteissa, on tapahtunut jokin olennainen positiivinen muutos.
2.     Seurantatulosten mukaan vaelluskalojen elvyttämisessä on yleensä monenlaisia ratkaisemattomia haasteita, on heikkoa lisääntymistä ja muita myöhemmän elinkierron vaiheissa olevia luonnottoman suuren kuolleisuuden tekijöitä.
3.     Kun tuottavuuden keskeisin pullonkaula on jossain muualla kuin mitä on yritetty korjata, on vaelluskala-elvyttämisen kokonaisvaikutus on usein vaimea, tai jopa negatiivinen.
4.     Kalateihin löytyy käyttäjiä, kun kunnostetuissa koskissa syntyy poikasia ja elinkierron kokonaisuus toimii. Olennaista on tunnistaa elinkierron keskeisimmät pullonkaulat, ja puuttua niihin.  

Jos halutaan osumatarkkuutta ja vaikuttavuutta, pitää monet asiat jatkossa tehdä eri tavalla ja aiempaa vaikuttavammin ja kustannustehokkaammin. Vaelluskalojen elvyttämiseksi tarvitaan tehostamisohjelma. Sellainen elvyttäisi ja edistäisi niin järvilohien, kuin taimenten ja muiden haluttujen harvinaisempien kalalajien tilanne. Ratkaisevaa on löytyykö aitoa tahtotilaa, osaamista, ja kyetäänkö kestävästi organisoimaan asiat fiksummin.