Vaelluskalakantojen elvyttämistä voidaan edistää monin eri keinoin ja tavoittein. Tässä ovat keskeisimmät asiakysymykset ja toimenpiteet:

1. Tietopohja ja seuranta: Ennen kuin voidaan suunnitella tehokkaita elvytystoimia, on ensin ymmärrettävä vaelluskalakantojen olosuhteet ja nykytilanne. Jatkuvasti päivittyvä tietopohja kalojen lukumääristä, elinympäristöistä ja uhanalaisuudesta on välttämätöntä. Laadukkaat tieteelliset tutkimukset ja kattavat seurantaohjelmat auttavat arvioimaan toimien vaikuttavuutta.
2. Elinympäristön ja vedenlaadun parantaminen: Vaelluskalojen elinympäristön kunnostaminen ja elvyttäminen on keskeistä. Tähän kuuluu esimerkiksi jokien, purojen, koskien ja muun vesiluonnon kunnostaminen, virtavesillä patojen poistaminen ja tulvatasanteiden palauttaminen, sekä muut vedenlaatua parantavat toimenpiteet.
3. Vaellusreittien avaaminen: Monet vaelluskalat tarvitsevat esteettömät vaellusreitit kutupaikoilleen. Rakenteelliset parannukset, kuten molempiin suuntiin toimivat ohitusuomat, voivat auttaa kalakantoja liikkumaan esteettömästi.
4. Kalastuksen kehittäminen: Liikakalastus on yksi suurimmista uhista vaelluskaloille. Tehokkaat kalastusrajoitukset, kiintiöt ja kalastuskiellot ovat tärkeitä välineitä kalakantojen suojelemiseksi ja elvyttämiseksi.
5. Haitallisten vieraslajien torjunta: Vieraslajit, kuten esim kyttyrälohet sekä puronieriät voivat uhata vaelluskaloja. Näiden lajien torjunta ja niiden leviämisen estäminen on tärkeää. Myös esimerkiksi kirjolohien istutuksilla voi olla kielteisiä vaikutuksia elvytettäviin kalakantoihin.
6. Kalanviljely ja siirtoistutukset: Istuttamalla on mahdollista kotiuttaa kaloja tyhjiin vesiin, ja tukea viljeltyjen kantojen elpymistä luonnossa. Useimmista luonnonkannoista ei ole emokalastoa viljelyksessä. Jos tehdään istutuksia, on niiden oltava huolellisesti suunniteltuja ja perustuttava hyvään harkintaan.
7. Yhteistyö sidosryhmien kanssa: Yhteistyö kalastajien, viranomaisten, tutkijoiden ja järjestöjen sekä omistajatahojen kanssa on olennaista. Kaikkien osapuolten on suotava tehdä pitkällä aikajänteellä hyvää yhteistyötä tavoitteiden saavuttamiseksi.
8. Kansalaisten osallistaminen: Kansalaisten osallistaminen ja tietoisuuden lisääminen vaelluskalojen suojelusta voivat johtaa laajempaan tukeen elvytystoimille. 
9. Rahoitus ja resurssit: Tarvitaan riittävästi ennen kaikkea pitkäjänteistä rahoitusta ja muita resursseja, jotta elvytystoimet voidaan toteuttaa tehokkaasti ja kestävästi.
10. Arviointi ja sopeuttaminen: Elvytystoimien vaikuttavuutta on jatkuvasti seurattava ja arvioitava. Hyvä elvyttäminen on avoimesti edistettävä prosessi, jossa kaikki aiemmat puolitiehen jääneet ponnistukset olisi suotava saada kustannustehokkaasti maaliin. Tarvittaessa tavoitteita ja suunnitelmia on muokattava ja parannettava tulosten optimoimiseksi.
    

Vaelluskalojen elvytystoiminnan on oltava kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä, ja se vaatii usein monen tahon yhteistyötä. Tärkeintä on, että toimet perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja parhaisiin käytäntöihin, jotta niiden vaikuttavuus olisi mahdollisimman suuri.