Sierilän päätöksessä näkyi ensimmäistä kertaa, miten Mankalayhtiön vesiosakkeiden omistajat käytännössä päättävät asioista, kun muut jäävät taka-alalle. Mankalayhtiön hallituksessa etelän vesiosakkeiden omistajaedustajilla on seitsemästä äänestä neljä. Fortumin, UPM:n ja Helenin yhteinen näkemys voi jatkossa laajemmin määrittää, millaista linjaa mankalayhtiö noudattaa esimerkiksi kalavelvoitteiden osalta. Kysymys on siitä, pelaako jokiyhtiö vain aikaa välttäen vastuuta – vai asettua vastuulliseksi vesivoiman tuottajaksi, mahdollistaen vaelluskalojen ja vesiluonnon huomioimisen. Tämä on syy, miksi on täysin turha käydä mitään vuoropuhelua Kemijoki Oy:n toimitusjohtajan, tai muiden lappilaisten vesivoimalobbareiden kanssa.

Kemijoki Oy on ns mankalayhtiö, joka ei normaalista välitä maineestaan, tai toiminnan kannattavuudesta, sillä se ei myy sähköä suoraan loppukuluttajille. Kemijoki Oyn kannattavuus on joka vuosi vastuullisuudesta, tai vastuuttomuudesta riippumatta käytännössä plus miinus nolla. Niin kauan kuin julkista keskustelua käydään pääasiassa Kemijoki Oy:n edustajien kanssa, se on lähinnä hyödytöntä julkista teatteria tai vähämerkityksellistä juupas-eipäs-kinastelua. Mankalayhtiön omistajat ovat aiemmin siirtäneet vastuuttomuusteot Kemijoki Oy:lle eivätkä mieluiten halua edes keskustella jokiyhtiön vastuuasioista, vaikka ne oikeasti määritellään, kuten tässä Sierilän asiassa.

Sähkön loppukuluttajien ja vastuullisempien yhtiöiden näkemyksillä voi olla yllättävän suuri merkitys. Mitä paremmin olennaisimmat asianomaiset, osaaminen ja vastuullisuus saadaan keskiöön, ja vastaavasti vastuunväistelijät taka-alalle, sitä parempi kokonaisuuden kannalta. Käytännössä Kemijoen vesivoiman vastuuasiat päätetään Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla, eikä Rovaniemellä, tai muualla Lapissa. Keskustelu Hesarin sivuilla olisi olennaisempaa kuin pohjoisten medioissa. Mitä laajemmin tämä ymmärretään, ja mitä aktiivisemmin mankalayhtiön etelän omistajat, vastuulliset sähköntuotannon hyödynsaajat osallistetaan keskustelussa, sitä paremmin tiedostavat ja huomioivat toimintaan liittyviä maineriskejä, ja ymmärtävät mihin suuntaan ja miten vastuuasioita tulisi kehittää. Tämä on myös tärkeää niin Kemijoen kalavelvoite-prosessin sekä Lieksanjoen kehittämisen vastuuasioiden kannalta.

Kuvassa on Lieksankoski tulvajuoksutusten aikaan.