Vaikka purkaisimme kaikki tarpeettomat padot ja vähentäisimme kalastusta, se yksinään tuskin pelastaisi uhanalaisimpia vaelluskalakantoja. Pelkkä ”puuhastelu” ja positiivinen ajattelu eivät riitä. Yksittäisten ns kertatoimenpiteiden sijaan tarvitaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa ja toimia, jotka kohdistuvat vaikuttavasti ongelmien juurisyihin. Ilman hyvää kokonaiskuvaa vaelluskaloista ja niiden elinympäristöistä, saatamme helposti sivuuttaa jotkut tärkeimmät asiat – tai ratkaisut.

Vaelluskalatoiminnassa on normaalisti monenlaista parannettavaa. Meillä on puutteita tutkimuksessa, osaamisessa ja konkreettisessa elvyttämisessä. Vaikuttavaan elvyttämiseen tarvitaan pätevää seurantatietoa, parempaa osumatarkkuutta ja kestävämpiä ratkaisuja. Muutoksen suunta voi toisinaan olla pienestä kiinni. Tiedämmekö mistä, vain luulemmeko vain? Ei tämä ole mitään rakettitiedettä, vaan systemaattista edistämistä hyvällä harkinnalla.

Puuhastelun ja vaikuttavan toiminnan ero voi olla hienoinen. Jokaisessa organisaatiossa ja projektissa on sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Vaelluskalojen elvyttäminen on oppimisprosessi. Pitää saada enemmän onnistumisia ja vähemmän epäonnistumisia. Niin, ja lopullinen onnistuminen mitataan, ei tekemisen, muutosten tai rahakäytön määrällä, vaan kalakantojen elpymisenä.

teksti: Henrik Kettunen, väitöskirjatutkija
kuva: Mika Järvinen