Kävimme ympäristöministeri Kai Mykkäsen kanssa tutustumassa Monikonpuron latvapuroon, jossa pyritään elvyttämään taimenkantaa. Sopivissa oloissa taimenen kutu- ja poikastuotanto voi elpyä yllättävänkin vaatimattomissa olosuhteissa ja tuottaa merkittävän määrän taimensmoltteja vaellukselle. Mitä enemmän smoltteja kutu- ja poikasalueet pystyvät tuottamaan, sitä enemmän kudulle nousee luonnonvaraisia emoja ja sitä parempi on kalakannan elinvoima ja kestävyys.
Viime syksynä Monikonpurosta löydettiin ennätykselliset 15 merestä nousseiden luomuemojen tekemiä kutupesiä. Yksi merestä noussut taimenpari kutikin kuvassa olevaan Jääskelänojaan. Pienpoikaslaskennoissa 20 metrin matkalta löydettiin 310 poikasta. Alavirran puolella Monikonpuron luonnonsuojelualueen koskessa on tuoreimpien havaintojen mukaan ainakin noin 500 poikasta. Monikonpuron taimenikäluokka tulee tänä kesänä olemaan ennätyksellisen runsas. Lopulliset laskennat tehdään juhannuksen tienoilla tai heinäkuun alussa.
Vastaavia taimenkantojen elvyttämismahdollisuuksia on runsaasti ympäri Suomea. Pelkkä esteiden avaaminen ja koskien kunnostaminen ei kuitenkaan usein riitä. Elvyttäminen on hidas ja pitkä prosessi, jossa vedenlaadulla ja pikkuisilla lähdepuroilla voi monin paikoin olla hyvinkin suuri merkitys. Parempia tuloksia saadaan, kun ympäristöhallinto, kalasektori ja muut toimijat tekevät tiiviimpää yhteistyötä mm. kartoitusten, seurannan ja täsmäkorjausten edistämiseksi.
Taimen on erinomainen bioindikaattori, ja sen takia lähdevaikutteiset alueet ovat taimenille erityisen tärkeitä. Tällaiset taimenkannoille tärkeät lähdepurot olisi hyvä kartoittaa ja huomioida. Seurannan ja täsmätoimien avulla on mahdollista saavuttaa merkittäviä onnistumisia vaelluskalavesien elvyttämisessä. Tällaista työtä voidaan tehdä suurelta osin myös vapaaehtoispohjalta, kuten Monikonpurolla on tehty.
Teksti: Henrik Kettunen
Kuvat: Mika Järvinen