Longinojan taimenalueen kutupesälaskennassa havaittiin tämän syksyn osalta seurantahistorian heikoin tulos: 39 kutupesää. Tämä on ensimmäinen kerta vuodesta 2018 alkaneen laskentahistorian aikana, kun kutupesien määrä jäi alle 40:n. Aiemmin määrä on vaihdellut 40–65 pesän välillä, ja kehitys on ollut pikemmin kasvava. Nyt tulos oli selkeä pettymys odotuksiin nähden.
Laskentahistorian tulokset:
- 2018: 40 kutupesää
- 2019: 60 kutupesää
- 2020: 50 kutupesää
- 2021: 65 kutupesää
- 2022: ei laskentaa (olosuhteiden vuoksi)
- 2023: 49 kutupesää
- 2024: 39 kutupesää
Positiiviset havainnot ja taustatekijät:
Vaikka kokonaismäärä oli pettymys, täsmäkunnostettujen alueiden vaikutus näkyi selvästi: juuri näissä paikoissa emotaimenet olivat kuteneet aktiivisesti. Kudun jakautuminen alueellisesti oli tasapainoista, eikä merkkejä liiallisesta pesien päällekkäisyydestä havaittu. Kutukalojen kokonaismäärä jäi kuitenkin selvästi aiempia vuosia pienemmäksi. Tällä kertaa oli oudon paljon rakenteellisesti hyviä paikkoja, jossa ei ollut kaivelua, eikä kutua.
Poikastuotanto on pysynyt pienpoikaslaskentojen ja koekalastusten perusteella suhteellisen tasaisena tai jopa noussut. Pienpoikaslaskennoissa löydettiin kaikkien aikojen suurin poikasmäärä. Oletettavaa on, että vaelluspoikasten määrä on isossa kuvassa vahvistuneet, tai ainakin vahvistumassa. Silti tämän syksyn heikko kutukalatilanne herättää kysymyksiä elvytystoimien tuloksellisuudesta ja luonnonkierron toimivuudesta.
Mahdollisia syitä kutupesien ja emokalamäärän laskuun:
- Istutusten väheneminen
Longinojan kutukaloista osa on perinteisesti ollut istutettuja, monesti yllättävän iso osa. Viime syksynä jopa puolet kutukaloista oli istukkaita, mutta istutusten määrät ovat vähentyneet. Vaikka luonnontaimenien osuus on vahvistunut, tämä syksy osoittaa poikkeuksellisen heikon emokalatilanteen, niin istukkaiden kuin luonnonemojen osalta. - Sateinen syksy
Poikkeuksellisen runsaat sateet nostivat vedenkorkeutta ja virtaamia. Vaikka runsasvetisen syksyn pitäisi periaatteessa edistää nousua ja kutua, niin Longinojalla asiat eivät toimi näin. Sateet saattoivat houkutella Longinojan sekä Vantaanjoen muitakin nousutaimenia korostuneemmin Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon alle liian pitkäksi aikaa, mikä on voinut altistaa niitä salakalastukselle tai muulle kuolleisuudelle, kuten hylkeille. - Merialueen olosuhteet
Merialueella voi olla tapahtunut muutoksia, kuten kalastuksen paineen tai ympäristöolosuhteiden muutoksia. Verkkojen kokonaismäärä meressä on vähentynyt, mutta edelleen suuri osa alle 50 cm pituisista taimenista jää 50 millisiin verkkoihin ennen ensimmäistä kutua. Helsingin merialueen verkkojen pienin sallittu silmäharvuus väljentyy 55 milliseksi vasta vuoden -26 alusta. Tämän pitkään odotetun uudistuksen odotetaan vähentävän merivaelluksen aikaista kalastuskuolleisuutta ja kasvattavan taimenkantojen emokalamääriä. - Vanhankaupunginkosken pato
Vanhankaupunginkosken pato ja sen ohittamisen vaikeudet ovat yhä merkittävä muuttuja. Patoon liittyvien ongelmien nopea ratkaisu on tärkeää vaelluskalojen turvallisen alasvaelluksen sekä nousun helpottamiseksi.
Johtopäätökset:
Vaikka Longinojalla löydettyjen taimenten kutupesien määrä notkahti, poikastuotannon tasaisuus ja täsmäkunnostusten tulokset antavat toivoa tulevaisuudelle. Luonnontaimenen täysrauhoitus ei kuitenkaan näytä toimivan odotetulla tavalla, ja kalastuspaine merialueella vaikuttaa edelleen vahvasti populaatioon. Parannettavaa riittää, erityisesti kutukalojen alasvaelluksen turvaamisessa, nousuolosuhteiden ja merikalastuksen valvonnassa.
On tärkeää, että kaikki keskeiset toimijat – vesialueiden omistajat, kaupunki, vaelluskala-asiantuntijat, kalastusjärjestöt, tutkijat ja ympäristöviranomaiset – tekevät yhdessä suunnitelmallisia ja ennakoivia toimia taimenpopulaation tukemiseksi ja elvyttämiseksi. Esimerkiksi Vanhankaupunginkosken padon tilanteen ratkaiseminen ei ole pelkästään tärkeä symbolinen askel, vaan sillä voi olla konkreettinen vaikutus koko Vantaanjoen vesistön taimenkantojen elpymiseen.
Kaikki tämä vaatii resursseja ja tahtotilaa, mutta nyt on oikea aika toimia. Tavoitteena on, että vuoden 2025 kutupesälaskenta näyttää jälleen kasvusuuntaa – ei vain Longinojalla, vaan koko Vantaanjoen alueella. Yhdessä voimme varmistaa, että Longinoja säilyy malliesimerkkinä kaupunkipurojen elvytyksen onnistumisesta.
Teksti ja kuva 1: Henrik Kettunen
Kuvat 2 ja 3: Mika Järvinen