Vaelluskalojen kutuympäristöjen normikunnostaminen on Suomessa ollut keskimäärin varsin heikkotehoista. Koskenkunnostuksissa kivien ja soran levityksen määrä ei korvaa laatua. Jos halutaan edistää toimivaa elinkiertoa, pitää asioita tehdä kestävästi ja vaikuttavasti. Kunnostusten saavutettavissa olevat hyödyt ovat usein pikemminkin toiveajattelua, kuin realismia. Mitä kehnommilla kartoituksilla, osaamisella ja seurantatiedolla kunnostuksia tehdään, sitä heikommat ovat kalastovaikutukset – ja sama toisin päin.
Joskus hyvällä tuurilla voi myös suurpiirteinen toiminta tuottaa onnistumisia. Yleensä ei. Jos asiallista seurantaa ei ole, voi vaikuttavuus helposti olla kehnoa, jolloin toiminta on enemmän puuhastelua kuin mitään muuta. Sellaista kannattaa välttää. Usein virtavesien asiat muuttuvat mm hydrologisten tekijöiden seurauksesta, eli tulvavesien myötä. Tämän takia tarkoituksenmukainen seuranta antaa tiedolliset eväät vaikuttavaan elvyttämiseen.
Kestäviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja edistetään pätevillä kartoitus- ja seurantatiedoilla sekä osumatarkoilla täsmäkorjauksilla. Myös kalojen vaellusesteiden avaamisessa, tai kalastuksensäätelyssä on hieman sama juttu. Nopeat ja helpot oikopolut toimivat hyvin harvoin.
Vaelluskalojen kutu- ja pienpoikasympäristöjen toimivuus voi olla hyvinkin pienistä muutoksista kiinni. Herkimmin asiat muuttuvat huonompaan kuin parempaan suuntaan. Jos kutukalat ovat isoja, ja niitä on paljon, aiheuttaa kuteminen myös kutupohjat kulumista. Mitä paremmin ja aidommin ymmärtää virtavesiluonnon rakenteelliset olosuhteet, ja seurantatiedolla edistää kutuympäristöjen hienosäätöjä, sen todennäköisemmin saadaan niukempikin emokalasto tuottamaan reippaammin ja kestävämmin luonnonpoikasia.
tekti: Henrik Kettunen, väitöskirjatutkija
kuva: Mika Järvinen, kutupesä- ja pienpoikaslaskija