Mä olen sellainen erikoiskala, joka tykkää hengailla erilaisissa vesissä, aina latvapuroista mereen asti. Oon aika monipuolinen tyyppi ja sanotaanko näin, aika hyvä indikaattori sille, miten vesiluonto voi.

Mä viihdyn parhaiten kylmissä ja hapekkaissa vesissä. Tykkään tehdä vaellusretkiä. Liikun siellä täällä ja saatan olla joskus vain ohikulkumatkalla. Mutta hei, mä oon aika herkkä fisu, ja mulle on tärkeetä, että vedessä on kaikki hyvin. Kun vesi säilyy puhtaana ja hapekkaana, on helpompi kulkea. Ja tietty, makoisia ravintokaloja pitää myös löytyä tarpeeksi.

Vesistöt muuttuu koko ajan, joskus parempaan suuntaan, joskus huonompaan. Mun luonnonvaraista porukkaa näkee paikoissa, missä vedet ovat kunnossa. Me taimenet ollaan niinku vesiluonnon mittari, tiedättekö? Joskus taimenet ovat jo hävinneet jostain tai ovat vasta häviämässä. Toisaalla taas moni meistä yrittää tehdä paluuta. Mutta kun teikäläiset ette seuraa meitä tarpeeksi, niin ette tiedä, missä mennään, mitkä on trendit ja mikä aiheuttaa mitäkin.

Mun menestys ei oo itsestäänselvyys. Mitä enemmän vesistöt muuttuvat tai ongelmia ilmenee, sitä huonompi meille. Usein isoja ongelmia on veden laadun kanssa. Myös verkkojen ja koukkujen kanssa voi olla vaikeuksia. On myös kaikenlaisia esteitä matkalla. Ja lisäksi on lukuisia eri tekijöitä, jotka rajoittaa meikäläisten syntymistä ja lisää kuolleisuutta.

Jos oikeesti halutte auttaa uhanalaisia taimenpopulaatioita, niin kannattaa kiinnittää huomiota vesiluontoon, meikäläisten ekologiaan, ymmärtää haasteet ja mahdollisuudet. Ympäristöriskien tunnistaminen ja niihin puuttuminen on tärkeetä, koska ne määrittää, missä elpyminen voi onnistua, tai missä hommat satavarmasti floppaa. Kalastuksen pitäis olla kestävää, mutta meikäläisille toimivien kutualueiden turvaaminen on vieläkin tärkeempää.

On tärkeetä tutkia faktoja ja olla realistinen, jos halutaan oikeesti pelastaa vaelluskalat. Yksittäiset toimenpiteet voi auttaa hetkellisesti, mutta kestävä ja aidosti vaikuttava elpyminen on pitkä ja kokonaisvaltainen juttu. Taimenen ekologian ja ympäristöriskien ymmärtäminen auttaa elvyttämisessä.

Vahva ympäristöosaaminen, jatkuva seuranta ja laaja-alainen yhteistyö johtaa parempiin tuloksiin. Teidän pitäis ottaa oppia muilta ja katsoa, missä mä olen tai en oo, että ymmärretään vesistön tila ja sen muutokset. Seuranta ja oppiminen on avain parempaan vesiluonnon ymmärtämiseen ja suojelemiseen – ja sitä kautta myös vaikuttavaan vaelluskalakantojen elvyttämiseen.

Kaikki Suomen vaelluskalahankkeet on mahdollisuuksia oppia lisää. Mitä tarkemmin te teette seurantaa ja ymmärrätte nykytilaa sekä asioiden syy-seuraus-suhteita, sitä paremmin me pärjätään jatkossa. Antakaa meidän taimenten näyttää tietä!

Kuva: Pekka Tuuri