Uutena vuotena on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä voimme tehdä vaelluskalojemme hyväksi Suomessa. Olemme tietoisia haasteista, mutta myös siitä, että meillä on mahdollisuus tehdä merkittäviä parannuksia tilanteeseen.
Ensinnäkin, meidän on tärkeää ymmärtää, että vaelluskalakantojen elvytys vaatii monipuolisia ja pitkäjänteisiä toimia. Vesistöjemme rakenteellinen tila, vedenlaatu sekä kulkukelpoisuus ovat tärkeitä. Itämeren, rannikkovesien, järvien, jokien ja purojen tila vaikuttaa monella tavalla vaelluskalakantojen tilaan. Myös kalastuksella on omat vaikutuksensa. Jokaisella meistä on vastuu ympäristöstä ja kalakannoista. Joskus hyvinkin pienillä vastuuteoilla voi olla suuri vaikutus.
Toiseksi, yhteistyö on avainasemassa. Kalastajien, viranomaisten, tutkijoiden ja yhteisöjen on tehtävä tiivistä yhteistyötä. Tiedon jakaminen ja kokemusten vaihto ovat tärkeitä välineitä onnistuneeseen vaelluskalakantojen elvytykseen. Myös vapaaehtoistyöllä voi olla suuri merkitys – esimerkiksi osallistuminen vesiluonnon elvyttämiseen tai kutualueiden kunnostamiseen.
Kolmanneksi, tarvitsemme pitkäjänteistä suunnittelua ja uusiakin resursseja. Hyvän osaamisen merkitystä ei kannata aliarvioida. Vaelluskalakantojen elvyttäminen ei ole pikavoitto, tai yksittäinen teko, vaan pitkän aikavälin muutos. Tämä edellyttää pitkäjänteisesti riittäviä taloudellisia ja inhimillisiä voimavaroja tutkimukseen, seurantaan, ja käytännön toimenpiteisiin. Voimme oppia muiden maiden onnistumisista ja virheistä, mutta tarvitsemme myös omia, Suomeen sovitettuja ratkaisuja.
Lopuksi, tiedottaminen ja herättely ovat avainasemassa. Meidän on kasvatettava tietoisuutta vaelluskalojen tilasta ja niiden merkityksestä ekosysteemillemme. Kansalaisten osallistaminen ja innostaminen on tärkeää, ja median rooli tiedon välittäjänä on korvaamaton.
Yhdessä voimme tehdä vuodesta 2024 merkittävän vuoden vaelluskalojen elvyttämisessä. Toivotamme teille kaikille onnellista uutta vuotta ja innostavaa taivalta kohti terveempiä vesistöjä ja vahvempia kalakantoja Suomessa.
Kiitos.
Kuva: Pekka Tuuri